Tilastot eivät kerro asunnottomuuden koko totuutta

Tänään ympäri Suomea vietetään Asunnottomien yötä. Suomessa asunnottomuus on vähentynyt jo vuosia pitkälti Asunto ensin -mallin ansiosta. Asunnottomuustyötä tekevät näkevät kuitenkin toisen todellisuuden, jossa yhä useampi nuori, mielenterveyskuntoutuja ja maahanmuuttajataustainen henkilö kasvaa kiinni katukulttuuriin ja päätyy asunnottomuuteen.  

Asunnottomien yötä vietetään jälleen torstaina 17.10.2024. Valokuva: Laura Oja.

Asunto ensin -periaate on kansainvälinen menestystarina: Suomi onkin ainoa EU-maa, jossa asunnottomuus on viime vuosikymmeninä vähentynyt. Lähtökohta on, että ensimmäinen ihmiselle tarjottava tuki on oma asunto, koska pysyvä koti on perusta esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmasta kuntoutumiselle. 

Kadulla asunnottomien kanssa työskentelevien ammattilaisten mukaan todellisuus on kuitenkin karumpi, kuin tilastot antavat ymmärtää. Diakonissalaitoksen Tukialus tekee etsivää ja jalkautuvaa mielenterveys- ja päihdetyötä Helsingissä, Tampereella ja Lahdessa. Sen työntekijät kohtaavat kaduilla päivittäin kymmeniä asunnottomia, joista kaikki eivät näy tilastoissa.  

Erityisesti nuoret ovat tällainen ryhmä. Monet kohdatuista nuorista eivät välttämättä edes itse miellä olevansa asunnottomia, koska heillä on yösija esimerkiksi kaverin tai tuttavan sohvalla. Tällainen piiloasunnottomuus voi jatkua kuukausia, jopa vuosia, näkymättä tilastoissa. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin usein raju ja varsin raadollinen sekä nuoren itsensä että yhteiskuntarauhan näkökulmasta. Asiantuntijamme kohtaavat myös jo hyvin heikossa kunnossa olevia nuoria, jotka ovat kasvaneet katukulttuuriin, eivätkä tiedä muusta. 

Olemme huolissamme, miten sosiaaliturvan leikkaukset vaikuttavat asunnottomuustilanteeseen. Aikaisemmin asunnottomuustyössä on voitu keskittyä vaikeasti asutettaviin henkilöihin, sillä Suomessa harvemmin pitkäaikaisasunnottomuuteen on päädytty ensisijaisesti köyhyyden vuoksi. Nyt tilanne on kuitenkin toinen, kun yhä useampi on vaarassa jäädä asunnottomaksi sosiaaliturvaan kohdistuvien leikkausten myötä. 

Samaan aikaan ongelmat kasautuvat myös toisessa päässä, sillä Asunto ensin -yksikköjen palvelujen piirissä olevat asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia. Hyvinvointialueiden säästöpaineiden vuoksi vaarana on, että asiakkaiden haasteiden monimutkaistuessa ja syventyessä, heidän tarpeensa ja tarjolla oleva tuki eivät enää kohtaa.  

Jos asunnottomuustilanne halutaan ratkaista, tuen tulee olla yksilöllistä ja rinnalla kulkevaa. Ihmiset pitää kohdata siellä, missä he ovat: aloittaa työ kadulta, ja jatkaa omassa kodissa, kun se löytyy. Hyvään ja laadukkaaseen päihdehoitoon on panostettava, samoin siihen kuuluvien asumispalveluiden kehittämiseen.