Tulevaisuuskeskustelu luo toivoa

“Te ootte eka lafka, joka tulee kysymään meikäläisiltä tällaisia!”, kommentoi opioidikorvaushoidossa oleva asiakkaamme työpajaa, jossa keskusteltiin toivottavasta tulevaisuudesta ja testattiin samalla erilaisia tulevaisuuskeskustelun menetelmiä. Tulevaisuuskeskusteluun tarvitaan monenlaisia ääniä, mutta tulevaisuusvalta ei laajene itsestään.

Diakonissalaitoksen yleishyödyllisen toiminnan johtaja Maija Hyle kirjoittaa tulevaisuusvallasta.

Aloitimme vuosi sitten tulevaisuuskeskustelut asiakkaidemme ja toiminnassamme mukana olevien ihmisten kanssa. Järjestimme keskusteluja, joissa erilaiset haavoittuvassa tilanteissa olevat ihmiset kertoivat ajatuksistaan tulevaisuudesta. Vastaanotto oli hyvä, keskustelut innostavia ja tulokset hienoja.

Tulevaisuuskeskusteluissa keräsimme signaaleja, eli merkkejä ja viestejä ihmisarvoisesta tulevaisuudesta niiltä ihmisiltä, jotka harvoin pääsevät tulevaisuuskeskustelussa ääneen: eri tavoin haavoittuvassa asemassa olevilta ihmisiltä. Esimerkiksi nuorilta, ikääntyneiltä, kehitysvammaisilta, päihdekuntoutujilta ja yleisesti kaupunkilaisilta.

​Ilmiöasemat tulevaisuusvallan laajentamisen ensiaskeleena

Mietimme tarkkaan, mitä sanoja käytämme. Mietimme, miten luomme turvallisen tilan tulevaisuuksien kuvitteluun. Ensimmäisen Ilmiöasema-pilottimme avulla pääsimme erinomaiseen alkuun. Ihmiset halusivat keskustella tulevaisuudesta, ja heillä oli arvokkaita näkemyksiä toivotusta tulevaisuudesta. Tuloksista voit lukea täältä: Diakonissalaitos haluaa uusia ääniä tulevaisuuskeskusteluun | Diakonissalaitos (hdl.fi)

Onnistuneista keskusteluista huolimatta huomasimme kuitenkin nopeasti, että dialogisiin menetelmiin pohjaava keskustelu ei onnistu kaikilta. Jollain ei riitä kärsivällisyys, toinen ei ymmärrä mistä puhutaan, kolmas ei osaa edes ilmaista itseään puhuen.

Lähdimme kehittämään erilaisia menetelmiä keskustella tulevaisuudesta ja siten laajentamaan tulevaisuuskeskustelijoiden joukkoa, ja toivottavasti jatkossa myös sitä joukkoa, jolla on sananvaltaa tulevaisuusasioihin. Siis niin sanottua tulevaisuusvaltaa.

Tulevaisuusvalta ei laajene itsestään

Totesimme jo ensimmäisessä tulevaisuuskeskustelupilotissamme, että perinteinen tulevaisuuspuhunta on vieraannuttavaa ja korkealentoista, akateemista ja vaikeasti ymmärrettävää. Ehkä juuri siitä syystä tulevaisuusvalta onkin perinteisesti ollut harvainvaltaa.

Mutta nyt tiedämme kokemuksesta, että sen voi muuttaa, jos niin haluamme. Ja me haluamme.

Toimintakyvyn rajoitteet, vammaisuus, päihteet, asunnottomuus, lukutaidottomuus tai paperittomuus voivat olla osa elämää. Meidän ei kuitenkaan koskaan tule määritellä ihmistä ainoastaan diagnoosin kautta. Haavoittuva elämäntilanne ei saa olla esteenä tulevaisuusosallisuudelle.

Totesimme, että ihmisten ei pidä joutua joustamaan, menetelmien pitää.

Omaa ja meidän yhteistä tulevaisuuttamme pitäisi saada käsitellä omien kokemusten läpi ja tulla siitä huolimatta ja toisaalta juuri siksi kuulluksi.

Kohti ihmisarvoista tulevaisuusvaltaa

Viimeiset puoli vuotta olemme kehittäneet tulevaisuuskeskustelun menetelmiä Sitran tukemassa hankkeessa. Hankkeessamme olemme halunneet laajentaa tulevaisuusvaltaa Asunto ensin -asiakkaillemme, päihdekuntoutujille, hätämajoituksen asiakkaille sekä eri vammaisryhmiin kuuluville.

Tulevaisuusvallan laajentaminen harvainvallasta mahdollisimman monen vallaksi rakentaa luottamusta. Luottamus on yhteiskunnan liima, yhteiskuntarauhan kivijalka. Luottamus on tunne. Se on varmuutta siitä, että johonkin ihmiseen tai instituutioon voi luottaa, ja että luottamuksen kohde ei halua hänelle pahaa, vaan tarkoittaa hyvää.

Tänään julkaisimme opit ja menetelmät Kohti ihmisarvoista tulevaisuus valtaa -hankkeesta kaikkien käyttöön. Toivomme, että mahdollisimman monenlaiset organisaatiot ja ryhmät ottaisivat ne käyttöön.

Entä se alussa mainitsemani opioidikorvaushoitoyksikössä käyty tulevaisuuskeskustelu? Keskustelussa nousi esiin monenlaisia tulevaisuuksia: toivottavia ja ei-niin-toivottavia.

Pinnalla olivat esimerkiksi kaipuu yhteisöllisyyteen ja toisaalta huoli ympäristön tilasta: ”Jengi porsastelee ja tilailee Kiinasta halpoja vaatteita liian helposti. Me tuhotaan tää maapallo tällä menolla!”

Ei juuri eroa asiantuntijoiden ajatuksista, vai mitä?

Kirjoittaja Maija Hyle on Diakonissalaitoksen yleishyödyllisen toiminnan johtaja