Tutkimuksen kova ydin: tutkimuseettiset periaatteet

Hyvän tieteellinen käytäntö edellyttää tiedeyhteisön tunnustamien toimintatapojen noudattamista eli ”rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimustyössä, tulosten tallentamisessa ja esittämisessä sekä tutkimusten ja niiden tulosten arvioinnissa”[1], kirjoittaa Diakonissalaitoksen tutkimuseettisen toimikunnan puheenjohtaja FT Timo Pasanen.

Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu tutkimuseettisten periaatteiden noudattaminen ja keskeisimpinä voidaan nostaa esiin[2]:

• eettisesti kestävien tiedonhankinta, tutkimus- ja arviointimenetelmien käyttö
• avoimuus ja vastuullisuus tulosten esittämisessä
• muiden tutkijoiden työn huomioiminen
• tarvittavien tutkimuslupien hankkinen
• tietyissä tapauksissa vaaditun eettisen ennakkoarvioinnin tekeminen

Asiakkaan oikeudet ja yksityisyys tärkeää

Diakonissalaitoksen tutkimuseettisen toimikunnan tehtävä on varmistaa, että kaikissa Diakonissalaitoksella tehtävissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa huolehditaan asiakkaiden perusoikeuksista, kuten oikeudesta yksityisyyteen ja itsemääräämiseen, sekä noudatetaan hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluvia tutkimuseettisiä periaatteita. Alaikäisten ja erityisryhmiin kuuluvien asiakkaiden kohdalla on huolehdittava lisäksi vanhempien ja muiden läheisten oikeuksista ottaa kantaa tutkimuslupakysymyksiin.

Diakonissalaitoksen työssä halutaan löytää ratkaisuja myös niillä alueilla, joilla ihmisarvo on eniten uhattuna. Kun työskennellään hyvin haavoittuvassa tilanteessa olevien asiakasryhmien kanssa, herää helposti yleinen kiinnostus selvittää ja ymmärtää, mistä heidän tilanteessaan on kyse. Tällöin on ensisijaista tärkeää, että Diakonissalaitos turvaa ensisijaisesti asiakkaiden hyvinvoinnin ja aktiivisen toimijuuden sekä varmistaa heidän oikeutensa yksityisyyteen. Tutkimuseettisestä näkökulmasta on arvioitava suunnitellusta tutkimuksesta saatava hyöty siihen, miten suuren rasitteen ja riskin se asiakkaille saattaa aiheuttaa.

Tutkimuseettisten periaatteiden täytyy toteutua

Diakonissalaitoksen tutkimuseettinen toimikunta kokoontuu kuukauden välein ja tarkastelee vuosittain useita kymmeniä (62 hakemusta vuonna 2021) tutkimuseettisiä hakemuksia eritasoisista opinnäytteistä (AMK-Tohtorin tutkinto) ja pienimuotoisista tutkimusharjoitelmista isoihin kansainvälisiin tutkimushankkeisiin[3]. Tutkimukset ja hankkeet saattavat olla hyvin erilaisia, mutta yhteistä kaikille hakemuksille on se, että tutkimussuunnitelman täytyy täyttää vaadittavat tutkimuseettiset periaatteet. Diakonissalaitoksen tutkimuseettisen toimikunnan sivuilla on ohjeet ja esimerkkejä siitä, mitä tutkimuseettinen toimikunta edellyttää (ks. Tutkimuslupa ja eettiseen toimikunnan lausunnon hakeminen[4]).

Tutkimuseettisen toimikunnan tehtävänä on varmistaa tutkimuseettisten kysymysten asianmukainen käsittely. Sen sijaan tutkimuksen riittävän hyvä ohjaaminen kuuluu sille oppilaitokselle, jossa opinnäyte suoritetaan.

Tutkimuseettisten kysymysten pohdinta ei ole turhaa työtä

Tutkimuseettinen toimikunta antaa arviointiprosessin päätteeksi lausunnon siitä, täyttyvätkö vaaditut tutkimuseettiset periaatteet riittävän hyvin. Tutkimuseettiseen toimikuntaan tulee usein hakemuksia, joissa tutkimuseettisten kysymysten pohdinta on toimikunnan arvion mukaan jäänyt joltain osin keskeneräiseksi ja tarvitaan yksityiskohtien tarkentamista. Joskus koko tutkimussuunnitelma saattaa olla niin keskeneräinen, ettei hyvän tieteellisen käytännön periaatteet toteudu, eikä tutkimuseettisiä kysymyksiä voida edes arvioida. Tällöin hakemus täytyy palauttaa uudelleen jäsennettäväksi, jotta voidaan perustellusti ottaa kantaa tutkimuseettisiin kysymyksiin.

Voidaan ajatella, että tutkimuseettisten kysymysten ratkaisu muodostaa sen kovan, vaikkakin usein näkymättömiin jäävän ytimen, jonka perustalle tutkimuslöydösten vaikuttavuus voi rakentua.

Opiskelijoilla ja tutkijoilla on usein kova kiire päästä tutkimuksessa eteenpäin, jolloin tutkimuseettisten kysymysten tarkka pohdinta saattaa tuntua ylimääräiseltä työltä ja hidasteelta, kun pitäisi jo päästä etenemään tiedonkeruussa ja aineiston käsittelyssä. Usein tutkimuksen suunniteltu valmistumispäivämäärä on asetettu hämmentävän lähelle ja joskus se on jo kirkkaasti ohitettu tutkimuseettistä arviointia tehtäessä. Siten on helppo ymmärtää, että kiire on kova ja turhautuminen vain kasvaa. Rakennusalan periaate ”koskaan ei ole aikaa tehdä kunnolla, mutta aina on aikaa korjata” ei kuitenkaan ole sellaiseen sovellettavissa tutkimuksessa, koska pelkkä virheiden korjaaminen ei välttämättä riitä, kun vahinko on jo tapahtunut.

FT Timo Pasanen työskentelee psykologina Diakonissalaitoksen Rinnekodit lastensuojelupalveluissa.

[1] https://tenk.fi/fi/tiedevilppi/hyva-tieteellinen-kaytanto-htk

[2] Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsittely Suomessa, https://tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf . Hyvän tieteellisen käytännön (HTK) ohjeet ovat päivittymässä ja niiden on tarkoitus astua voimaan 1.1.2023 (ks. https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/uuden-htk-ohjeen-paivitysluonnos-lausuntokierroksella).

[3] Vuonna 2021 tutkimuseettinen toimikunta käsitteli 62 hakemusta, jotka jakautuivat seuraavasti: 19 tutkimushanketta/väitöskirjaa, 40 opinnäytettä (Progradu, YAMK, AMK) ja 3 konsernin oma tiedonkeruu.

[4] https://www.hdl.fi/blog/lupaprosessi-lue-tama-ennen-kuin-etenet/