Tutkimus avaa romaninaisten kokemuksia moniperusteisesta syrjinnästä

Moniperusteisesta syrjinnästä on kyse silloin, kun ihminen joutuu syrjityksi useammasta kuin yhdestä syystä. Diakonissalaitos on yhdessä eurooppalaisten, romanien ihmisoikeuksia edistävien kumppanijärjestöjensä kanssa julkaissut kartoituksen, joka esittelee romaninaisten kokemuksia moniperusteisesta ja risteävästä syrjinnästä. Aineistoon on haastateltu 62 romaninaista Suomesta, Italiasta ja Romaniasta.

“Näytän latinolta, espanjalaiselta, turkkilaiselta jne. Se on tavallaan ‘pelastanut’ minut, koska en kohtaa kaikkea sitä rasismia, jota monet muut romanit saavat kokea. En myöskään käytä perinteisiä romanivaatteita, joten käyn helpommin valtaväestön naisesta. Minusta tuntuu, että Suomessa on helpompaa olla ulkomaalainen kuin romani.” (Intersect Voices -projektin haastateltava, Suomi)

Kartoitus on osa Intersect Voices in Europe -projektia, jonka tavoitteena on torjua romaninaisten ja -tyttöjen kokemaa syrjintää parantamalla ymmärrystä moniperusteisen ja intersektionaalisen syrjinnän laaja-alaisista vaikutuksista ja niihin liittyvistä kokemuksista. Projektin tavoitteena on myös tukea syrjinnän uhrien voimaantumista ja osallisuutta yhteiskunnissaan.

Kartoituksessa on huomioitu identiteettien monimuotoisuus ja risteävät erot. Vertailevassa analyysissä käy esille se, kuinka syrjintäkokemukset moninkertaistuvat, kun etnisyyden ja sukupuolen lisäksi tarkastellaan myös vastaajien ikää, asuinolosuhteita, seksuaalista suuntautumista, kulttuuri-identiteettiä, koulutustasoa ja maahanmuuttohistoriaa.

Vähemmistöjen vähemmistöt ovat erityisen haavoittuvaisia

Kokemukset syrjinnästä liittyvät kartoituksessa asumiseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja työmarkkinoille, ja ne ovat eri EU-maissa sekä samansuuntaisia että erilaisia. Suomessa haastateltujen romaninaisten joukossa on erityisesti huomioitu siirtolaistaustaiset romanit – heidän kertomuksensa jäävät usein kuulematta romanien oikeuksia käsiteltäessä.

Tärkeää romanivähemmistöjen syrjinnän tunnistamisessa on huomata, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asema syrjityn vähemmistön joukossa on erityisen haavoittuvainen. Kartoituksessa tämä kävi ilmi erityisesti transsukupuolisten romanien kokemuksista.

“Minulla on kaksi vastoinkäymistä voitettavana: se, että olen homoseksuaali ja se, että olen romani. Ajatelkaapa, että jopa vähemmistöjen sisällä on syrjintää, on olemassa vähemmistöjen vähemmistöjä… Kaiken kukkuraksi jopa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat suhtautuvat rasistisesti romaneihin… Lyhyesti sanottuna: onpa monimutkaista.” (Haastateltava, Italia)

Syrjintä alkaa koulussa

Kartoitus romaninaisten elämänkokemuksista paljastaa, että he kohtaavat edelleen merkittävästi syrjintää, josta suuri osa on moniperusteista. Miltei kaikki haastateltavat havahtuivat koulussa ensimmäistä kertaa siihen, että romaniudessa on ympäröivän yhteiskunnan silmissä jotakin “väärää” tai “erikoista”.

Varhaisvuosista alkaen rasismi risteää sosioekonomisen taustan ja kansalaisuuden kanssa muovaten romanityttöjen kokemuksia asemastaan yhteiskunnassa ja oppilaina. Syrjintä voi myös vaikuttaa romanityttöjen päätökseen tai mahdollisuuksiin jatkaa opintojaan. Haastatellut romaninaiset kertovat syrjinnän ja häirinnän olleen traumaattista ja häpeällistä. Rakenteellinen eriarvoisuus tuottaa haastattelujen mukaan turvattomia tiloja.

“Minua kiusattiin koulussa aamusta iltaan, joka ainoa päivä viiden vuoden ajan, joten olin todellakin tietoinen erilaisuudestani. Toiset lapset opettivat sen minulle. En saanut mitään apua siinä tilanteessa; lasten annettiin jatkaa kiusaamista ja ärsyttämistä. Kysyttäessä kyllä tunnustaudun romaniksi, mutta ei se ole sellaista, mitä ajattelisin kaiken aikaa tai minkä tuntisin ‘identiteetikseni’. Olen paljon muutakin.” (Haastateltava, Suomi)

“Minulle jäi huonot muistot, koska tunsin itseni syrjäytyneeksi. Minulla ei ollut voimia jatkaa eteenpäin. Sanoin itselleni, että vaikka opiskelisin kuinka ahkerasti, minua pilkattaisiin ja minut leimattaisiin jatkuvasti mustalaiseksi, joten miksi jatkaisin koulunkäyntiä romanialaisten kanssa? On parempi pitää vain huoli omista asioistaan ja sillä sipuli. Naiset päätyvät joka tapauksessa kotiäideiksi. Niin minä silloin ajattelin. Nyt harmittaa, etten ollut optimistinen. Olen pahoillani siitä, etten ollut taistelija.” (Haastateltava, Romania)

“Muistan opettajan, joka laittoi meidät romanilapset riisumaan kengät ja sukat, jotta hän saattoi tarkistaa, ovatko jalkamme puhtaat. Joissain tapauksissa sitten, jos vaikka joku romanilapsista ei ollut tehnyt läksyjään, siitä tehtiin hirveän suuri numero. Toisaalta taas ei haitannut mitään, jos muista lapsista ei ollut tehnyt kotitehtäviään, se ei ollut ongelma.” (Haastateltava, Italia)

”Vaikka opiskeli kuinka paljon, oli aina vain mustalainen, eikä sitä pänttäämistä ja paahtamista pidetty minään.” (Haastateltava, Romania)

Syrjivä kohtelu voi estää asunnon saamisen

Risteävä syrjintä on vaikuttanut myös lukuisten romaninaisten asuinolosuhteisiin. Erityisesti Romaniassa monet vastaajat asuvat epävirallisilla asuinalueilla tai leireissä, mikä vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin sosiaalisista suhteista palvelujen ja työn saatavuuteen. Myös Suomessa ja Italiassa asunnon ostaminen tai vuokrausyritykset yksityisiltä markkinoilta johtavat usein syrjintäkokemuksiin. Kartoituksen yhdessä alaluvussa käsitellään erityisesti niiden siirtolaistaustaisten romaninaisten kokemuksia, jotka ovat asuneet Suomessa vuosia kaduilla ja sittemmin hätämajoituksessa.

“Perheessämme on seitsemän lasta ja kuten kerroin jo aiemmin, on ollut aikoja, jolloin elimme paljon vaatimattomammin kuin nyt. Meillä ei ollut vettä, mutta nyt on…mutta meille on jäänyt suru siitä, ettemme voineet tarjota parempia olosuhteita lapsillemme. Onnistuimme asentamaan keittiöön vesiputken, mutta kylpyhuoneen suhteen asiat ovat huonommin.” (Haastateltava, Romania)

”…on joitain osakehuoneistoja tai asunto-osakeyhtiöitä, yksityisiä, joihin ei vain yksinkertaisesti hyväksytä romaniperheitä asumaan. Se voidaan sanoa aivan avoimesti, jopa erilaisissa asiakirjoissa… Täällä on edelleen sellainen stereotyyppinen käsitys, että jos romanit muuttavat asuntoon, siellä asuu kohta koko suku ja heitä on mahdotonta saada sieltä ulos. Ja on monia muitakin stereotypioita, kuten ’miksi te romanit pesette niin paljon pyykkiä?’” (Haastateltava, Suomi)

“Ennen kuin muutin tänne, soittelin ihmisille sopiakseni asuntonäytöstä, mutta sillä hetkellä, kun he näkivät minut, he väittivät olevansa sairaita tai kiireisiä, eivätkä he voineetkaan näyttää minulle paikkaa, ja tämä ei tapahtunut vain yhden vaan monta kertaa…” (Haastateltava, Romania)

“Yhdessä paikassa ihmiset valittivat, että jätän autoni parkkiin toisten ihmisten oven eteen ja pidän hirveää meteliä koko ajan. Se oli outoa, koska siihen aikaan minulla ei edes ollut autoa, enkä ollut juuri koskaan kotonakaan, koska tein niin paljon töitä – ja silloinkin kun olin, olin ihan hissuksiin ja enimmäkseen yksin. Siinä tapauksessa en nähnyt mitään muuta syytä kuin sen, että he halusivat potkaista romanin pellolle asunnostaan. Lähdin itse, koska ilmapiiri oli niin vihamielinen ja epäkunnioittava.” (Haastateltava, Suomi)

Etnisyys voi vaikuttaa työpaikan saamiseen tai palkkaukseen

Työmarkkinoille pääsy tai eteneminen ovat romaninaisten kokemusten mukaan takkuisia ennakkoluulojen ja rasististen rakenteiden vuoksi. Toisaalta perheen tai yhteisön sukupuoliroolit voivat myös olla osasyy työelämän haasteisiin. Erityisesti kouluttamattomat ja paikallista kieltä osaamattomat maahanmuuttajataustaiset romaninaiset syrjäytetään työmarkkinoilta – myös tehtävistä, joihin he olisivat kykeneviä.

“Onhan se myös tavallaan masentavaa: Käyn töissä, opiskelen samanaikaisesti toisen asteen tutkintoa, kasvatan lastani, olen yhteiskunnan rehellinen jäsen, teen kaiken minkä voin päästäkseni sisään tähän yhteiskuntaan, saadakseni luvan olla osa sitä. Ja mikä on lopputulos: aina joku muu näyttää missä on minun paikkani, olen tuskin eläimenkään arvoinen. Se saa minut ajattelemaan: miksi edes yrittää? Miksi teen tämän kaiken, jos minua ei koskaan tulla hyväksymään?” (Haastateltava, Suomi)

“Olen ollut tilanteissa, joissa voin aistia, että minun etnisyydelläni on ollut vaikutusta siihen, etten saanut työpaikka, mutta se on sellainen asia, jota on todella vaikea todistaa ja nostaa esiin. Luulen, että tämä ilmiö on yksi kaikkein vaikeimmin todistettavista asioista juuri silloin kun kyse on rasistisista rakenteista; aina on ’joku muu syy’, vaikka oikeasti ei ole.” (Haastateltava, Suomi)

“Minulle maksettiin etnisyyteni takia pienempää palkkaa kuin muille työntekijöille samassa asemassa (kaksi palkkaluokkaa vähemmän) – minulla oli tiimini korkein koulutus ja pienin palkka. Sain tämän selville, kun juttelin työkavereideni kanssa ja kuulin heidän palkoistaan. Siinä keskustelussa kävi ilmi, että kyse oli minun etnisyydestäni.” (Haastateltava, Suomi)

Terveydenhuoltojärjestelmien erot osoittautuvat kartoituksen maiden välillä suuriksi: Romaniassa rasismi ja halveksunta ovat arkipäivää, kun puolestaan Italiassa ja Suomessa syrjintä on hienovaraisempaa.

Kartoituksessa on myös osio syrjinnästä ilmoittamisen haasteista ja yhteistyöstä viranomaisten kanssa. Vain 10 tutkimukseen haastatelluista 62 romaninaisesta on ilmoittanut syrjintätapauksia, väkivaltaa tai vihapuhetta viranomaisille.

Intersektionaalisen syrjinnän ymmärtäminen on tärkeää romanien ihmisoikeuksien edistämiseksi

Aineistosta käy myös ilmi, että luoviessaan erilaisissa olosuhteissa ja etsiessään parempaa tulevaisuutta itselleen ja perheilleen, romaninaiset löytävät harvoin turvallista tilaa, jossa heitä ei typistettäisi vain yhteen identiteettiin. Sorron erilaisia muotoja kohdataan ympäröivässä yhteiskunnassa, omassa yhteisössä ja sisäistettynä omassa ajattelussa. Onkin tärkeää, että romanien ihmisoikeuksia edistettäessä ymmärretään intersektionaalisen syrjinnän erityiset muodot ja tarjotaan paitsi tukea syrjinnän kohteille, myös työkaluja aktivisteille, lainsäätäjille ja yhdenvertaisuuskysymysten ammattilaisille. Risteävän syrjinnän ehkäisy tulisi myös sisällyttää kaikkiin syrjinnänvastaisiin strategioihin ja lainsäädäntöön sekä kansallisella että EU:n tasolla.

Voit tutustua romaninaisten kokemuksiin moniperusteisesta syrjinnästä tarkemmin lukemalla koko raportin. Avaa raportti tästä linkistä.

Intersect Voices -projekti rahoitetaan Euroopan Unionin Perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuus -rahoitusohjelmasta (REC).