Vamos auttoi, kun ahdistus oli musertaa tubettaja Namikolinxin

Vamoksen yksilöllinen ja rinnalla kulkeva tuki auttoivat, kun Miranda Rönnberg romahti uuvuttuaan opiskeluaikana. “Kynnys Vamokseen hakeutumiseen on tehty niin matalaksi, kuin vaan voi. Kannattaa käydä tutustumassa, ja sitten vasta päättää, onko se itseä varten vai ei – siinä ei menetä mitään”, Miranda kannustaa nuoria nyt.

“En kauheasti esitellyt ylioppilastodistustani sukujuhlissa”, Miranda Rönnberg, 24, kertoo. Sosiaalisessa mediassa, etenkin YouTubessa, Miranda tunnetaan nimellä Namikolinx. 

”Ylioppilaslakki ei jaksanut hymyilyttää, kun oma jaksaminen oli opiskeluaikana viety niin äärirajoille. Kun minua onniteltiin valmistumisesta, mietin, oliko se oikeasti kaiken sen arvoista.”

Mirandalla oli epäilty lukihäiriötä jo alakoulussa. Hän kuunteli tunnilla ja teki muistiinpanoja, mutta opetetut asiat eivät jääneet mieleen. Alakoulussa alkoi myös koulukiusaaminen.

Virallisen lukihäiriödiagnoosin Miranda sai lukion 2. luokalla. Diagnoosi tuli kuitenkin liian myöhään – tarjottu tuki ei helpottanut opiskelua, kun stressi ja paineet kurssien suorittamisesta olivat jo ehtineet kasautua.

”Olin kolme vuotta jatkuvassa stressi- ja selviytymistilassa. Hoin itselleni, että kun tämä tai tuo asia on tehty, sitten helpottaa”, Miranda kertoo. ”Se tuntui siltä, kuin olisi kävellyt liian pienillä korkokengillä.”

Valmistujaisia seurannut viikko meni juhlahumussa. Tuntui, että mikä vain olisi mahdollista, kun opiskelu ei enää rajoittanut arkea. Sitten, lopulta, seinä nousi vastaan ja padotut paineet purkautuivat rajuina paniikkikohtauksina, joiden vuoksi Miranda hakeutui ensiapuun. Hänellä diagnosoitiin ahdistuneisuushäiriö. 

“En meinannut uskoa, että ahdistus voi tuntua kehossa niin fyysisesti. En enää tiennyt, mikä oli aito tuntemus ja mikä mielen pilailua.”

Ensiavusta Miranda ohjattiin tapaamaan terveydenhoitajaa viikoittain.

”Tapaamisia leimasi kiireen tuntu”, hän muistelee. ”Hoitaja saattoi vaihtua viikoittain ja uudelle henkilölle piti aina kertoa koko tarina alusta alkaen. Ensimmäisillä kerroilla yritin kuvailla oloani mahdollisimman tarkasti, mutta huomasin pian, että sairaanhoitaja ei osannut auttaa, eikä häntä kiinnostanut minun tarinani. Paino tuntui olevan siinä, että löydetään minulle sopiva lääkitys. Oikeasti olisin vain halunnut jonkun, joka kuuntelee ja antaa työkaluja ahdistuksen käsittelyyn.”

Vamos tarjoaa kiireetöntä ja yksilöllistä kohtaamista

”Kun hoitokäyntejä oli jatkunut jonkin aikaa, hoitaja totesi, että ei sinun varmaan enää tarvitse käydä täällä”, Miranda kertoo. ”Kun sanoin kaipaavani vielä keskusteluapua, terveydenhoitaja vinkkasi Vamoksesta ja soitimme sinne yhdessä.”

Sen jälkeen asiat etenivät nopeasti. Miranda asui tuolloin Lahdessa ja hänet kutsuttiin tutustumaan paikalliseen Vamokseen jo seuraavana päivänä.

”Olin alussa jopa vähän skeptinen. Ihmettelin, että eikö tänne ole jonoa, ja eikö tämä oikeasti maksa mitään. Olin ensimmäisellä tapaamiskerralla valmiiksi asennoitunut siihen, ettei minua aidosti kuunnella.”

Jokainen Vamoksessa aloittava nuori saa oman valmentajan. Kaikki toiminta räätälöidään nuoren tarpeesta käsin ja tukea saa, juuri niihin itselle tärkeimpiin asioihin. Valmentajaa on myös mahdollista vaihtaa matalalla kynnyksellä, jos kemiat eivät tunnu kohtaavan. Kaikessa Vamoksen toiminnassa noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita.

Miranda löysi nopeasti yhteisen sävelen oman valmentajansa kanssa – heitä yhdisti rakkaus kirjoittamiseen. Keskustelut valmentajan kanssa auttoivat näkemään elämässä muutakin, kuin oman pahan olon.

”Muistin taas kaikki ne asiat, joista olin aikaisemmin innostunut. Tuntui hyvältä, ettei minua kohdattu sairaana ihmisenä, vaan ihmisenä joka kaipasi neuvoja ja lohdutusta.”, Miranda kertoo.

Myös kiireetön kohtaaminen on Vamoksen toiminnan ydintä.

”Vamoksessa sanottiin, että siellä saa olla juuri niin kauan, kuin tarvitsee. Tieto tuntui helpottavalta: ei tullut sellainen olo, että käyntikerta oli mennyt hukkaan, jos jonain päivänä emme edistyneet yhtään.”

Miranda ja hänen valmentajansa ottivat tavoitteekseen, että valmennuksen lopussa Miranda olisi taas työkykyinen. Lopulta muutos kävi yllättävän nopeasti, Miranda kertoo. Hänen Vamos-valmennuksensa kesti puoli vuotta.

Tubettajasta esikoiskirjailijaksi

Miranda aloitti YouTube-videoiden tekemisen 13-vuotiaana. Kymmenessä vuodessa harrastuksesta on tullut ammatti.

”Kannustan kaikkia kokeilemaan monipuolisesti erilaisia harrastuksia. Selvisin koulusta jotenkuten, mutta samalla tietämättäni koulutin itseäni nykyiseen ammattiini videoita editoimalla. Minusta oli aina tuntunut, että olen kaikkia jäljessä, ja sitten yhtäkkiä olin harpannut kymmenen vuotta muiden edelle. Tajusin, että en ollutkaan tyhmä, vaikka usein oli tuntunut siltä.”

Pian yksi Mirandan pitkäaikaisista unelmista toteutuu, kun hänen esikoisteoksensa julkaistaan tammikuussa 2024. Miranda toivoo kirjan tarjoavan vertaistukea nuorille, jotka eivät pärjää koulussa, ovat kokeneet kiusaamista tai eivät uskalla olla täysin omia itsejään.

”Toivon, että mielenterveysongelmiin liittyvä häpeä hälvenisi ja että mielenterveydestä alettaisiin huolehtia samalla tavalla, kuin fyysisestä hyvinvoinnista. Harva katsoo paheksuen ihmistä, joka menee lääkärille murtuneen jalan takia, kun taas masennuksesta kärsiviä katsotaan ihan eri valossa”, Miranda sanoo.

“Kaikilla on joskus paha olla ja henkisestä hyvinvoinnista on siksi huolehdittava. Se ei tee sinusta mitenkään pilalle mennyttä ihmistä”

”Elämässä voi olla kaikki ihan ok, mutta silti voi tuntea olevansa vähän jumissa.”

Vamos toimii 11 paikkakunnalla Helsingistä Rovaniemelle ja Turusta Siilinjärvelle. Miranda asuu nykyään Tampereella ja kertoo hakeutuneensa hiljattain uudelleen Vamoksen asiakkaaksi.

”Lähdin osittain uteliaisuuttani, koska halusin nähdä, millaista siellä on. Etenkin mahdollisuudet kokeilla erilaisia harrastuksia olivat positiivinen yllätys”, Miranda kertoo.

“Toivon myös saavani tukea psykologille pääsemiseen. Olen jo vuoden verran vitkutellut terapiaan hakeutumista. Vaihtoehtoja on niin paljon, että en tiedä, mistä aloittaa.”

Tampereen Vamoksen Matkalla-hanke tarjoaa tukea mielenterveyspalveluihin jonottaville 16–29-vuotiaille nuorille. Miranda haluaa korostaa, ettei ole olemassa liian pientä murhetta, jonka vuoksi Vamokseen voi hakeutua.

”Elämässä voi olla kaikki ihan ok, mutta silti voi tuntea olevansa vähän jumissa. Kynnys Vamokseen hakeutumiseen on tehty niin matalaksi, kuin vaan voi. Soita tai laita viestiä, ja siitä eteenpäin kaikki etenee ihan omalla painollaan”, Miranda kannustaa.

”Kannattaa käydä tutustumassa, ja sitten vasta päättää, onko se itseä varten vai ei – siinä ei menetä mitään.”

Tänä jouluna kannustamme kaikkia jonottamaan yhdessä mielenterveysjonoissa olevien nuorten kanssa. Auta nuoria lahjoittamalla Vamos-toimintaan. Ei jätetä nuoria yksin. Jonotetaan yhdessä.