Vamos Rovaniemeltä tukea saanut nuori: “Sain olla mitä olen ja sille annettiin tilaa”

Ihan alkuun haluan sanoa maailman suurimman kiitoksen valmentajalle kaikesta mitä ollaan tehty! Sitä ei uskoisikaan, kuinka suuren muutoksen voi yksi ihminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan tehdä.  Minun matkani Vamoksella alkoi reilu vuosi sitten, kirjoittaa Vamos Nuori.

Olin tosi hukassa, opinnot eivät edenneet, kun kaikki energia meni mielenterveyden ja arkiaskareiden tasapainotteluun ja päivistä suoriutumiseen. Olin jälleen kerran siinä pisteessä, että omat keinot ja energiat alkoivat loppumaan ja tarvitsin ulkopuolista apua.

Pääsin onneksi avun piiriin, ja mielenterveyspalveluiden sairaanhoitaja huomasi, että tarvitsen terapian lisäksi myös arkeen tukea ja osasi suositella minulle Vamosta. Otettiin hoitajan kanssa yhdessä yhteyttä Vamokseen, ja jo aivan muutama päivä yhteydenoton jälkeen pääsin tutustumaan Vamokselle ja omaan valmentajaan.

Ensikäynti jännitti minua ihan tuhottoman paljon, niin paljon, että useampaan otteeseen melkein peruin tapaamisen kokonaan. Onneksi kuitenkin pokka piti, sillä heti kun astuin Vamoksen tiloihin sisään huokui ylitseni hyvä olo ja helpotus. Tunsin olevani turvallisessa tilassa, turvallisen ihmisen kanssa. Istuttiin valmentajan kanssa alas kahvikuppien äärelle ja heti tuntui, että kemiat kohtasivat. Sain olla mitä olen ja sille annettiin tilaa.

Valmentaja on “ihminen ihmiselle”

Ensimmäisen tapaamisen jälkeen aloin käydä yksilövalmennuksessa, alkuun tiheämmin ja myöhemmin tilanteen vaatimalla tahdilla. Tapaamiset on rentoja ja mukavia, ja edistystä tapahtuu aivan huomaamatta.

Valmentajan kanssa tehtävä työ lähtee aina minusta, minun toiveista ja tarpeista. Valmentaja on “ihminen ihmiselle”, eikä ole minkään “viranomais”roolin takana. Kohtaamiset on aitoja ja niissä käydään läpi asioita, mitkä tuntuu minusta tärkeältä. Ei ole mitään ennalta määrättyä polkua mitä pitää seurata. Saan muovata oman polkuni.

Itselleni tärkeintä on ollut Vamoksen tuoma rauha ja aika. Saan olla tietämätön ja hukassa. Minulle on annettu tilaa ja tukea mennä eteenpäin, mutta myös tilaa pysyä paikallaan. Kun on luotu tilaa, olen löytänyt halua yrittää uusia asioita.

Vamokselta saamani tuki on todella kokonaisvaltaista ja se yltää elämän monelle osa-alueelle. Oli asia mikä tahansa, valmentaja tukee, neuvoo ja auttaa. Etsitään yhdessä ratkaisuja ja polkuja, ja tehdään asioita yhdessä ja käytännössä. Olen saanut konkreettisia apukeinoja arjen hallintaan, neuvoa palveluista ja tukitahoista, ja ollaan myös yhdessä käyty hoitamassa niin arkipäiväisiä kauppa-asioita kuin lääkärikäyntejä yms.

Valmentaja on aina tukena

Sosiaaliset tilanteet ja ryhmätilanteet ovat olleet minulle iso vaikeus ja sainkin valmentajalta myös isosti tukea ryhmävalmennuksiin osallistumiseen. Kun pääsin pelkoni yli, on ryhmätapaamisista ollut iso ilo. Ne ovat tuoneet minulle sosiaalisia kontakteja sekä rytmiä ja tekemistä viikkoihin. Ryhmissä on aina hyvä ja rento tunnelma, me nuoret saadaan päättää mitä tehdään ja mistä puhutaan. Mitään ei ole pakko tehdä ja aina mennään meidän ehdoilla. Valmentajat aina kuitenkin tukena. Sellaista ihanaa yksin yhdessä olemista.

Äitikin tahtoo kiittää Vamosta.

“Näin lapseni huonovointisuuden, mutta oman sairastumisen ja rajoitteiden takia ei ollut jaksamista eikä keinoja auttaa. Vamos on ollut “henkireikä”, olkapää, tuki ja turva, niin äidille kuin nuorelle. Vaikka valmentaja on ollut äitille “näkymätön ihminen”, on valmentajan tuki ulottunut jokaiseen arjen asiaan ja tehnyt näkyvän muutoksen. Vamos on tuonut hyväksyntää ja antanut nuorelle tilaa olla oma itsensä. Vamos on tuonut rohkaisua ja aktivoinut uskaltamaan koettaa uusia asioita ja unelmoida tulevasta. “

Lopuksi vielä myös iso kiitos koko Rovaniemen Vamoksen tiimille! Teette tärkeää työtä.

Kirjoittaja on Vamos Rovaniemen asiakkaana ollut nuori, 25v.