Kirjeitä Ukrainasta – Vanhemmuus sodan aikana tarkoittaa jatkuvaa pelkoa

Itä-Ukrainasta Mukatševon kaupunkiin paenneet perheet haaveilevat rauhasta ja aivan tavallisesta elämästä. Diakonissalaitoksen hätäapuvaroin toimivassa tilapäismajoituksessa asuvat äidit kertovat, millaista arki on, kun sota muutti kaiken.

Julia on kahdeksan lapsen äiti, jonka ainoa toive on, että hänen lapsensa näkisivät rauhan. Julia kirjoitti kirjeen meille suomalaisille. (Kuva käsin kirjoitetusta kirjeestä oikealla ja suomennos alapuolella.)

”Toivon, että lapseni voisivat mennä kouluun pelkäämättä”

Vanhemmuus sodan aikana tarkoittaa jatkuvaa pelkoa. Rauhan aikana huolena on, miten kasvattaa lapsia ja antaa heille parhaat mahdollisuudet elämään.

Nyt päähuoleni on, miten suojelen kahdeksaa lastani räjähdyksiltä, miten ruokin heitä ja miten löydän turvallisen paikan joka yöksi. En voi suunnitella heidän tulevaisuuttaan, koska en tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Kun sain ensimmäisen lapseni vuosia sitten, elämämme oli jo valmiiksi haastavaa. Koin silti, että asiat päätyvät lopulta parhain päin – meillä oli tulevaisuus, jota suunnitella. Nyt tämä tunne on kadonnut. En osaa selittää lapsilleni miksi he eivät voi mennä kouluun ja miksi meillä ei ole omaa kotia. Jokainen päivämme on taistelua. Ainoa iloni on nähdä lasteni hymyilevän, jopa näinä synkkinä aikoina.

Minulla on vain yksi toive: että lapseni näkisivät rauhan. He voisivat mennä kouluun pelkäämättä, ja että heillä olisi koti ja he voisivat haaveilla tulevaisuudestaan.

Arvostakaa rauhaa ja turvallisuutta. Me emme koskaan ymmärtäneet, kuinka tärkeää se oli, ennen kuin sen menetimme. Halatkaa lapsianne ja vaalikaa arjen pieniä asioita. Älkää pitäkö normaalia elämää ikinä itsestäänselvyytenä.

Sota on muuttanut meidän elämämme ikuisesti.

– Julia

”Vanhemmuutta varjostaa pelko ja epävarmuus”

Nuorin tyttäreni syntyi Saksassa, kaukana kotoa. Olin turvassa, mutta sisimmässäni en tuntenut rauhaa. Ajattelin tauotta sitä, mitä Ukrainassa tapahtuu ja miten rakkaani selviävät. Äitiyden iloa varjosti pelko ja epävarmuus.

Sofian palattua perheensä kanssa Ukrainaan hänen Saksassa syntynyttä tytärtä ei ole toistaiseksi pystytty rekisteröidä kansalaiseksi. Lasta ei valtion silmissä ole olemassakaan.

Kun sain ensimmäiset lapseni, olin kotona perheeni ympäröimänä. Tiesin saavani tukea ja voivani elättää lapseni. Palattuani Saksasta Ukrainaan, en saa enää edes tukia, jotka auttoivat meitä selviytymään. Nuorinta tytärtäni ei ole rekisteröity Ukrainan kansalaiseksi, joten valtion silmissä häntä ei ole olemassa. Äitiyden ilon on korvannut jatkuva taistelu lapseni perusoikeuksien puolesta.

Haluaisin, etteivät lapseni olisi koskaan joutuneet tuntemaan sotaa. Toivon, että he voisivat elää ilman pelkoa, opiskella, saada ystäviä ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Toivon, että he voisivat vain elää normaalia elämää.

Jos sinulla on mahdollisuus auttaa muita, tee se. Monet meistä, jotka ovat nyt vaikeuksissa, eivät ole valinneet tätä tietä. Kukaan ei tahdo synnyttää sota-aikana, mutta meillä ei ollut vaihtoehtoa.

– Sofia

Hätämajoitusta ja ruoka-apua perheille lahjoitusten turvin

Julia ja Sofia lapsineen kuuluvat niiden 3,7 miljoonan ukrainalaisen joukkoon, jotka ovat paenneet kodeistaan turvallisempaan paikkaan Ukrainassa. Heidän perheensä asuvat nyt tilapäisesti ukrainalaisen kumppanijärjestömme Roma Women Fund Chiriclin hätämajoituksessa Mukatševon kaupungissa Länsi-Ukrainassa. Hätämajoitusta ylläpidetään Diakonissalaitoksen keräämin lahjoitusvaroin.

Lahjoitusten avulla annetaan myös esimerkiksi ruoka-apua, tukea evakuoitumiseen, psykologista tukea sekä neuvontaa. Diakonissalaitoksen ja sen yhteistyökumppaneiden hätäapu on tarkoitettu vaikeimmassa asemassa oleville ukrainalaisille, kuten vammaisille ja syrjittyyn romanivähemmistöön kuuluville. Tähän mennessä apua on saanut yli 130 000 ukrainalaista.

Kymmeniä tuhansia Ukrainan romaneita ei ole rekisteröity valtion järjestelmiin, minkä takia heidän on myös vaikea saada esimerkiksi terveyspalveluita.

Rekisteröityminen on hidas ja hankala prosessi, ja pakolaisperheiden ulkomailla syntyneiden lasten rekisteröiminen on erityisen vaikeaa. Autamme Roma Women Fund Chiriclin kautta paperittomia romaneja rekisteröitymään ja pyrimme tekemään rekisteröitymisprosessista sujuvamman yhteistyössä viranomaisten kanssa.