Vartijoiden ylilyönnit heijastavat romaneihin kohdistuvaa rakenteellista syrjintää

Lauantaina 5.6.2021 Helsingin Senaatintorille kokoontui mielenosoitus osoittamaan solidaarisuutta romaneille. Oikeus hengittää -mielenosoituksen vaatimuksena oli romanitaustaisten ihmisten oikeus turvallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Paikalle kerääntyneet ihmiset halusivat tehdä näkyväksi romanien epäinhimillisen kohtelun Suomessa. He vaativat romanierityistä politiikkaa erityisesti kuntiin. Diakonissalaitos yhtyy mielenosoituksen vaatimuksiin. 

Diakonissalaitoksen kansainvälisen toiminnan kehittämispäällikkö Anca Enache ja projektityöntekijä Marjaana Toiviainen ovat huolissaan romanien kokemasta rakenteellisesta syrjinnästä.

Helsingin Sanomissa kerrottiin 25.5.2021 vartijan ja romaninaisen kohtaamisesta sekä vartijan voimakkaista otteista. Diakonissalaitoksella olemme tehneet vuosien ajan yhteistyötä siirtolaistaustaisten romanien kanssa, ja heidän hälyttävistä, mutta arkisiksi muuttuneista kokemuksistaan vartijoiden kanssa on käynyt ilmeiseksi, ettei kyse ole yksittäisistä tapahtumista – ongelma on syvästi rakenteellinen.

Haavoittuvassa asemassa olevat siirtolaistaustaiset romanit kokevat yksityisten järjestyksenvalvojien toistuvaa etnistä profilointia.  

Romanien kokemasta etnisestä profiloinnista ja vartijoiden heihin kohdistamasta väkivallasta on Suomessa varsin vähän tutkimusaineistoa. Pysäytetyt-hankkeen tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että nimenomaan romanivähemmistöt – niin suomalaiset kuin itäeurooppalaisetkin romanit – kokevat erityisen paljon rasistista nimittelyä, pelottelua ja etnistä profilointia vartijoiden taholta.

Siirtolaisromanit erityisen haavoittuvassa asemassa

Siirtolaistaustaisten romanien asema julkisessa tilassa on usein haastavin ja perusoikeuksien näkökulmasta ongelmallisin. He kohtaavat systemaattista etnistä profilointia: heitä poistetaan julkisesta tilasta, häädetään ostoskeskuksista ja kaupoista perusteetta, kysytään henkilöllisyyspapereita ja seurataan kaduilla sekä joukkoliikenteen asemilla.

Myös ylireagointia sisältävät fyysiset tilanteet ovat yleisiä. Erityisesti korona-aikana tämä epätasa-arvoisuus ja voimakeinojen väärinkäyttö korostuu, kun julkisissa tiloissa oleskelu on tehty mahdottomaksi ja karanteenipaikaksi jäävät ulkotilat ja kadut.

Romanien kokemaa rakenteellinen syrjintä herättää merkittäviä kysymyksiä julkisen tilan luonteesta: Kenelle ostoskeskukset, kaupat, puistot, kirjastot ja rautatieasemat on tarkoitettu? Kuka sanelee niissä oleskelun säännöt, ja miksi nuo ohjeet eivät ole yhdenvertaisia? Kenellä on oikeus istua alas, kenelle tilat ovat turvallisia?

Yksityisten järjestyksenvalvojien koulutukseen on panostettava

Siirtolaistaustaisten romanien keskuudessa keskeinen havainto on se, että yhteistyö poliisin kanssa toimii huomattavasti paremmin kuin kohtaamiset yksityisten järjestyksenvalvojien kanssa. Yhä suurempi osa kaupunkitilasta on kuitenkin yksityisten kaupallisten toimijoiden valvomaa, eikä tuossa valvonnassa ole poliisien rooliin verrattavaa, merkittävää virkavastuuta tai ihmisoikeusperusteisuutta.

Kun yksityisen turvallisuusalan rooli kasvaa, vartijan ammattiin valmistava koulutus ei tarjoa riittäviä taitoja vähemmistöjen kohtaamiseen ja perusoikeuksien vahvistamiseen.

Diakonissalaitos on panostanut tähän prosessiin kouluttamalla siirtolaisromanien kanssa työskenteleviä ammattiryhmiä – ja myös romaniyhteisöjä – siitä, mikä on etnistä profilointia, asiatonta käytöstä ja laitonta, ja kuinka tapauksia voi viedä eteenpäin.

Olemme toimineet myös yhteistyössä vartiointiliikkeiden kanssa. Yhteistyössä on korostunut se, että vartijoiden koulutuksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumiseen kaikkien asiakkaiden kohdalla. 

Sattumanvaraisuus kyseenalaistaa yhdenvertaisuuden 

Vartijoiden väkivaltainen tai epäasiallinen käytös herättää paljon pelkoja ja epäluuloja. Tunne alituisen valvonnan kohteena olemisesta aiheuttaa stressiä, perusturvallisuuden järkkymistä sekä turhauttavia kokemuksia epäoikeudenmukaisuudesta.

Vartijoiden toiminta on myös hyvin sattumanvaraista sekä arvaamatonta, ja yksittäisten vartijoiden toimintatapojen väliset erot ovat huomattavia. Siirtolaistaustaiset romanit kertovat olevansa hyvin tietoisia, kenen valvontavuorolla esimerkiksi rautatieasemalla saa oleskella sisätiloissa tai olla muuten rauhassa, pelkäämättä.

Tämä sattumanvaraisuus ja vaikeasti ennustettavat toimintatavat herättävät kysymyksiä vartijoiden oikeudenmukaisuudesta ja ammattitaidosta. Toiminnassa heijastuu yleisemminkin yhteiskuntamme suhtautuminen vallankäyttöön, rodullistamiseen ja yhdenvertaisuuteen. Vartiointikulttuuri ilmentää myös yritysten, asiakkaiden ja kiinteistöjen omistajien käytäntöjä ja toiveita.

Moniperusteinen syrjintä on romaninaisten arkipäivää

Diakonissalaitoksen  Intersect Voices -projektissa (2020-2022) tehtiin kartoitus, jossa yli 60 romaninaista kolmesta EU-maasta kuvaa kokemuksistaan moniperusteisesta syrjinnästä.

Haastatteluaineisto osoittaa konkreettisesti sen rakenteellisen kokonaisuuden, johon myös vartijoiden toiminta linkittyy. Muun muassa koulutuksessa, työnhaussa ja asumisessa koettu epätasa-arvo on romaniyhteisöjen arkipäivää. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat useaan vähemmistöön kuuluvat romanit, kuten naiset tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. 

Etninen profilointi jää raportoimatta 

Niin Diakonissalaitoksen kartoitus kuin myös Pysäytetyt-tutkimus osoittavat, että erityisesti siirtolaistaustaiset romanit tekevät rikosilmoituksia tai raportoivat kohtaamastaan syrjinnästä erittäin harvoin, jos koskaan. Syinä ovat muun muassa kielimuuri, järjestelmän vieraus ja pelko.

Kynnys tilanteiden videoimiseen, poliisia kohtaan tunnettu pelko, oman näkökulman esille tuomisen ongelmat, turvallisen tilan puute ja siihen tottuminen, omien oikeuksien tuntemattomuus – nämä ja monet muut tekijät vaikuttavat siihen, että vartijoiden systemaattinen etninen profilointi jää siirtolaisromanien kohdalla miltei täysin piiloon.  

Yhdenvertaisuuden edistäminen on hidas polku: luottamus viranomaisiin ja rohkeus kertoa traumaattisista kokemuksista rakentuvat ajan kanssa. Suomalaisten romanien tekemä aktiivinen ja rohkea työ yhdenvertaisuuden eteen onkin tällä saralla erittäin tärkeä ja rohkaiseva esimerkki.

Tärkeää on myös kansalaisyhteiskunnan aktiivisuus: mikäli jokin tilanne herättää huolta, älä jätä väkivaltaa tai provosoivaa käytöstä kokevaa ihmistä yksin. Vastuu turvallisesta tilasta on yhteinen, ja me rakennamme oikeudenmukaista kaupunkia kukin toisillemme. 

Marjaana Toiviainen ja Anca Enache

Marjaana Toiviainen on projektityöntekijä Intersect Voices -hankkeessa (2020-2022) ja Anca Enache toimii Diakonissalaitoksen kansainvälisen toiminnan kehittämispäällikkönä.

Artikkelia on päivitetty maaliskuussa 2023 ja syyskuussa 2024.