Diakonissalaitoksen kirkko
Diakonissalaitoksen kirkko valmistui vuonna 1897 ja se vihittiin käyttöön vuotta myöhemmin. Samalla vihittiin koko Diakonissalaitoksen uudisrakennus. Vuonna 2023 tuosta tapahtumasta tuli kuluneeksi 125 vuotta.
Rakennuskokonaisuus on kuvattuna muutamassa seuraavassa kuvassa. Kirkko on nykyisin ainoa näistä vanhoista rakennuksista, joka on alkuperäisessä käytössä. Tästä linkistä voit katsoa, miltä kuvan sisääntulo näytti kesällä 2020.
Kuva: Postikortti, joka on julkaistu 1900-luvun alussa. Diakonissalaitoksen kirkko oli ensimmäinen Pitkänsillan pohjoispuolelle valmistunut kirkko.
Kallion kaupunginosaan valmistui kesällä 1897 Diakonissalaitoksen punatiilinen rakennuskokonaisuus. Vastarannalta nähtynä ensimmäisenä on kaksikerroksinen sairaala, keskellä kirkko ja sen takana siintää Sisarkoti. Tyylisuuntana rakennuksilla on uusgotiikka. Se oli 1800-luvulla Keski-Eurooppaan valmistuneiden Diakonssalaitosten tyylisuunta.
Sairaalan suunnitteli arkkitehti Magnus Schjerfbeck. Rakennusta korotettiin yhdellä kerroksella vuonna 1932 ja samalla silloin runsaan 30 vuoden ikäinen rakennus peruskorjattiin.
Kirkon ja Sisarkodin suunnitteli arkkitehti Karl-August Wrede. Ennen työhön ryhtymistä hän teki tutustumismatkan Diakonissalaitoksiin, mm. Saksassa.
Kuva: Kuvaaja tuntematon, kuten myös kuvausajankohta.
Diakonissalaitoksen rakennuskokonaisuus hieman lähempää kuvattuna: sairaala, kirkko ja Sisarkoti. Taustalla häämöttävät Linnanmäen kalliot. Kirkon fasadissa ruusuikkunat edustavat uusgoottilaista ja harjakaton alla olevat koristeaiheet ovat muistuma suomalaisista keskiaikaisista kivikirkoista.
Kuva: Kuvaaja tuntematon, kuten myös kuvausajankohta.
Kirkon sisäpihan puoleinen julkisivu on kuvattu 1897 ja 1903 välisenä aikana. Se muuttui vuonna 1904, jolloin valmistui lisärakennus. Vaikka vuonna 1897 valmistunut rakennus vaikutti suurelta, oli käytäntö osoittanut tilasta olevan puutetta. Lisärakennus käsitti viisi huonetta, osin kahdessa, osin yhdessä kerroksessa. Lisäksi sairaalan ja Sisarkodin yhdyskäytävää levennettiin ja tilaan saatiin mm. odotushuone, lääkärin vastaanottohuone sekä liinavaatevarasto. Parveke katettiin osittain, jotta potilaat voitiin viedä ulos kesäaikaan. Tältä rakennus näyttää nyt. (Kun haluat palata takaisin tähän kohtaan avattuasi linkin, saatat päätyä takaisin ohjelman alkuun. Tekninen asia, joka on selvittelyssä)
Kuva: Kuvaaja tuntematon, kuten myös kuvausajankohta.
Kirkon rappusten edessä on hevonen vaunuineen. Vaunuissa on ajuri ja vaunujen vieressä seisoo nuori nainen. Kuvan yhteydessä on jälkeenpäin kirjoitettu tieto, että vaunut olisivat Diakonissalaitoksen perustajan Aurora Karamzinin (1808-1902) ja nuori nainen olisi Auroran kamarineiti. Tiedon todenperäisyyttä ei voi vahvistaa. Auroran kerrottiin nimittäin matkustaneen useamman hevosen vetämissä vaunuissa, joten tämä tuntuu liian kevyeltä kokonaisuudelta aristokraatin kuljetusvälineeksi. Mikäli kyseessä on Auroran vaunut, on kuva otettu ennen vuotta 1900. Sen jälkeen hän ei korkeasta iästä johtuen juuri liikkunut kotinsa ulkopuolella.
Kuva: Kuvaaja tuntematon, kuten myös kuvausajankohta.
Kirkkosali on kuvattu vuoden 1902 jälkeen. Tuon vuoden jouluna kuvassa näkyvät urut soivat ensi kerran. Niitä varten talon asukkaat, diakonissat, olivat säästäneet hankkiakseen omaan kotikirkkoonsa urut. Ne valmistettiin Thulénin urkutehtaalla Kangasalalla. Tässä on urut lähikuvassa.
Alttarirakennelma oli vaarassa joutua tuhotuksi vuonna 1976 tehdyn kunnostuksen yhteydessä. Neuvokas Diakonissalaitoksen työntekijä pelasti sen tuolloin roskalavalta. Se varastoitiin ja kunnostettiin entisen loistoonsa vuonna 2004 valmistuneessa remontissa. Tässä on toukokuussa 2023 otettu kuva.
Suoraselkäiset puupenkit olivat käytössä 1970-luvulle saakka.
Kuva: Kuvaaja tuntematon, kuten myös kuvausajankohta.
Kirkkosali on korkea, sen holvit kurottavat kohti taivasta – tyypillinen gootiikan tai uusgootiikan piirre. Myös ruusuikkunat kuuluvat tähän tyylisuuntaan. Kirkon kaikki ikkunat olivat alunperin kirkasta lasia. Kuvan ottamisen aikaan ikkunoihin on ripustettu verhot suojaamaan auringonpaisteelta. Tässä on toukokuussa 2023 otettu kuva.
Kuva: Kuvaaja tuntematon, kuten myös kuvausajankohta.
Jussi Sinnemäki aloitti pastorina Diakonissalaitoksella 15.3.1930 ja työskenteli tehtävässä lähes 15 vuotta, lokakuuhun 1944. Pastori Sinnemäki siirtyi Lapualle kirkkoherraksi. Pastorista on otettu kuva alttarilla, mutta kuvan ottamisen ajankohta on hieman epäselvä. Kuva on ennen vuotta 1934, jolloin alttaria hieman muutettiin. Silloin otettiin käyttöön silloiselle johtajattarelle Hanna Masalinille syntymäpäivälahjaksi annettu kirkkotekstiili, valkoinen alttarivaate. Se peittää alttarin edestä. Alttarivaatteen suunnitteli tekstiilitaiteilija Dora Jung ensimmäisenä kirkollisena työnään.
Pastori Sinnemäen työparina oli Diakonissalaitoksen johtaja, teologi Edvin Wirén.
Kuva: Kuvaaja tuntematon.
Diakonissalaitos perustettiin yhteisöksi, jossa nuorista naisista kasvatettiin heikommassa asemassa olevin auttajia. Laitokseen hakeuduttiin kutsumuksesta – kutsumuksesta palvella heikommassa asemassa olevaa, kanssasisarta ja jumalaa. Oppilasajan jälkeen seurasi koesisaraika ja viimein vihkimys diakonissaksi.
Juhlapäivänä sisar pukeutui diakonissan juhla-asuun, mustaan kepsipukuun. Vihittävät polvistuivat alttarin ympärille ja jokaiselle annettiin oma raamatunlause. Tilaisuudessa laulettiin seisten diakonissojen laulu ”Oi Ylipaimen, astu keskellemme…”. Kirkkojuhlaa seurasi taulujenjakotilaisuus. Kukin uusi diakonissa sai sisartaulun, jossa oli koesisarlauseen lisäksi vihittäessä annettu raamatunlause.
Kuva on otettu kirkossa 1930-luvun puolivälissä. Vihkijänä on laitoksen johtaja Edvin Wirén.
Diakonissavihkimys suoritettiin Diakonissalaitoksen kirkossa vuoteen 1952 saakka. Vihkimisen suoritti laitoksen johtaja. Kuva on otettu vuonna 1952. Pappina on laitoksen johtaja A. W. Björklund. Vuodesta 1953 alkaen vihkimys tapahtui Kallion kirkossa. Sen suoritti Helsingin piispa avustajineen. Tämä muutos korosti diakonissan asemaa kirkon työntekijänä. Tilaisuus ajoitettiin useimmiten toukokuuhun. Silloin vietettiin Sisarpäiviä eli Yhteyspäiviä ja laitoksen vuosijuhlaa. Päivät kokosivat yhteen diakonissaksi eri aikoina vihittyjä.
Nykyisin diakonissoja koulutetaan Diakonia-ammattikorkeakoulussa.
Kuva: Pekka Kyytinen, Helsingin kaupunginmuseo.
Vuonna 1913 diakonissaksi vihitty Ester Svensson kuoli 1954 nopeasti edenneeseen vakavaan sairauteen 71-vuotiaana. Iästään huolimatta hän työskenteli vuoden 1953 loppuun saakka Diakonissalaitoksen lepokoti Kotivallin johtajattarena. Sisar Ester oli tehnyt palvelulupauksen ja palveli lähes elämänsä loppuun asti.
Sisaret kantoivat arkun ulos kirkosta – kuten tapana oli. Ester Svensson on haudattu Malmin hautausmaalle. Diakonissalaitoksella on siellä diakonissojen hauta-alue. Sinne ovat viimeisen leposijansa saaneet yli 150 sisarta, ensimmäinen heistä vuonna 1922.
Kuva: Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.
Diakonissalaitoksen kirkko valmistui sisarten, diakonissojen, kotikirkoksi. Mutta kirkko oli myös ympäröivän Kallion alueen kirkko ja kirkko, jossa on järjestetty ja järjestetään perhejuhlia. Kuvassa hääpari seisoo alttarin edessä ja heitä ympäröi diakonissojen ryhmä. Kuten hyvin monesta kuvasta, myös tästä puuttuu ajoitus ja tiedot tapahtumasta. Koska diakonissoja on noin runsaasti, morsian saattaisi olla sisarkunnasta koesisar tai diakonissa, joka on avioitunut. Diakonissa sai avioitua, mutta hän menetti tuolloin nimikkeensä ’diakonissa’ ja joutui jättämään sisarkodin. Jos avioituva oli vielä koesisar, hänen opintiensä Diakonissalaitoksella päättyi. Yksi vaihtoehto kuvalle on, että aviopari tai toinen heistä on ollut pidempään Diakonissalaitoksen palveluksessa.
Tästä voi lukea lisää, kuinka oppilaasta tuli diakonissa (vuoteen 1932 saakka).
Kolme koesisarta urkuparvella on lavastettu kuva. Se otettiin vuonna 1967, jolloin Diakonissalaitos täytti 100 vuotta. Urkujen soitto ei sisältynyt koulutusvaatimuksiin, mutta musiikin opiskelu kuului.
Koesisar oli välivaihe opinnoissa kohti diakonissavihkimystä. Kuvan nuorilla naisilla on pienet koesisarmyssyt merkkinä tästä vaiheesta. Alun perin myssy suojasi nutturaa – hiusten tuli olla pitkät – mutta aikaa myöden siitä tuli vain merkki asemasta. Koesisarmyssy ja nimike koesisar poistui käytöstä 1960-luvulla.
Diakonissalaitoksen kirkossa pidetty adventin jumalanpalvelus televisioitiin vuonna 1959. Joku on ottanut tv-ruudulta lähetyksestä kuvan. Tv-ruudut olivat tuolloin pyöreäreunaisia, siksi kuvan yläosassa on mustaa ja pyöreää muotoa. Viimeisin televisointi Diakonissalaitoksen kirkosta oli Joulukirkko 25.12.2022.
Tässä on kuva jumalanpalveluksesta, joka on pidetty joskus 1970-luvun alkupuolella.
