Voiko vieraanvarainen naapurusto vahvistaa ikääntyneen osallisuutta? 

Naapureilla on tutkimusten mukaan merkittävä asema ikääntyneiden sosiaalisissa verkostoissa. Etsivä vanhustyö -hankkeen Mira Pridham ja Eveliina Karjalainen pohtivat, millä tavoin naapurustoja voitaisiin entisestään vahvistaa ja luoda yhteisöjä, jotka lisäävät vastavuoroisuutta ja kaikkien osallisuutta. 

Diakonissalaitos aloitti maaliskuussa 2024 Helsingissä Pitäjänmäen alueella Etsivä vanhustyö -hankkeen. Hanke toimii testamenttirahoituksella. Testamentin antaja toivoi testamentin tukevan ikääntyneiden mielekästä ja turvallista kotona asumista. 

Käynnistäessämme hanketta merkittävään rooliin nousi ajatus siitä, että hankkeen myötä haluaisimme Pitäjänmäen alueelle muodostuvan kaikkia osallistavia yhteisöjä. Sellaisia yhteisöjä, joissa myös ikääntyneet saisivat olla tiivis osa niitä, vaikuttaa ympäristöönsä sekä saada kokemuksen olevansa tärkeitä ja merkityksellisiä.  

Naapuruston merkitys ikääntyneelle 

Ennusteiden mukaan vuonna 2030 joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias. Jo nyt on kuitenkin tunnistettu haasteita palveluiden riittävyydessä ja laadussa. Usein toistuu kokemus esimerkiksi siitä, että vaikka kotihoito kävisi kotona montakin kertaa päivässä, jää ikääntyneelle kokemus siitä, ettei hän tule kohdatuksi. Yhteisöjen merkitys ikääntyneille tulee tulevaisuudessa varmasti vielä entisestään korostumaan.

Sosiaalisten kontaktien ja yhteisöön kuulumisen merkitystä ikääntyneiden hyvinvoinnille puoltavat tutkimusten lisäksi tekemämme havainnot. Erityisesti naapurit voivat olla ikääntyneen elämässä erittäin tärkeä voimavara. Esimerkiksi tilanteessa, jossa ikääntyneellä ei ole omaisia tai omaiset asuvat kaukana, naapurien tunteminen ja mahdollisuus pyytää apua naapurilta, nousee merkittävään rooliin ja luo turvaa. Ja eritoten silloin, kun kotoa poistuminen on syystä tai toisesta haastavaa.

Mikä sitten estää ikääntyneen liittymisen yhteisöön?  

Varmasti hyvinkin universaali kokemus on, että uuteen ryhmään tai yhteisöön liittyminen jännittää.  Kohtaamillamme ikääntyneillä syyt sosiaaliseen eristäytymiseen liittyivätkin usein tuttuihin ajatuksiin. Olenko hyväksytty omana itsenäni? Miten minut otetaan vastaan? Jäänkö yhteisössä ulkopuoliseksi?  

Olemme myös havainneet pitkään jatkuneiden toimintaryhmien, joskus kadottavan vieraanvaraisuuttaan ja avoimuuttaan. Pitkään samalla osallistujaporukalla toimineissa ryhmissä rutiinit ja tavat voivat olla vaikeita muuttaa. Tämä vaikeuttaa uusien ihmisten pääsyä mukaan. 

Ikääntyneillä on tarve kohtaamiseen  

Tarve yhteisöille, jotka mahdollistaisivat naapurisuhteiden luomisen ja kannustaisivat vastavuoroiseen kohtaamiseen ja avunantoon naapureiden välillä, on selvästi näkyvillä. Pyrimmekin löytämään tapoja, joilla näitä yhteisöjä voisi esimerkiksi taloyhtiöissä luoda ja käynnistää. Esimerkiksi taloyhtiöiden omat asukaskahvittelut ja naapurikaveritoiminnan käynnistäminen voisivat olla keinoja, joilla yhteisöllisyyttä saataisiin luotua naapureiden välillä. 

Keskiöön nousee ihmisten osallisuuden vahvistaminen sekä jokaisen omien vahvuuksien tuominen esiin. Ikääntyneet eivät olisi vain avun vastaanottajina, vaan aktiivinen osa yhteisöä. Ikääntyneillä on usein pitkä elämänkokemus, työkokemus ja hurjasti tietoa, joka jää jostain syystä täysin hyödyntämättä. Ikääntyneille tekemämme kyselyn mukaan suurella osalla on kokemus, etteivät he ole enää hyödyllisiä kenellekään. Osallisuuden ja vastavuoroisuuden mahdollistava yhteisö voisi toivottavasti muuttaa tämän kokemuksen.  

Arjessa me voimme kaikki osaltamme toteuttaa muutosta huomaamalla, kuka naapurustossa asuu. Näin voimme itse olla mukana luomassa turvallista ja vahvaa yhteisöä.   

Valtakunnallista vanhusten viikkoa vietetään 6.-13.10.2024

Kirjoittajat  Eveliina Karjalainen ja Mira Pridham työskentelevät Etsivä vanhustyö -hankkeen koordinaattoreina.