Yksin jääminen jättää jälkensä – kiusatun nuoren tarina

Sofia ymmärsi vasta jälkeenpäin, että jatkuva ulkopuolelle jättäminenkin on oikeaa kiusaamista. Nyt hän haluaa hyödyntää kokemuksiaan auttaakseen muita nuoria.

Kuudennella luokalla tietty tyttöporukka otti Sofian silmätikukseen.

”Saatoimme mennä samaa matkaa koulusta, kun he yhtäkkiä pysähtyivät ja sanoivat, että mene edeltä, me otetaan sinut kiinni. Lopulta sitten pyöräilin yksin kotiin”, nyt 24-vuotias Sofia muistelee.

”Vaikka koitin kuulua ryhmään ja mennä mukaan, minut jätettiin ulkopuolelle.”

Somessa piina jatkui. Sofia liitettiin WhatsApp-ryhmään, jossa häntä haukuttiin. Instagram-kuviin tuli ikäviä kommentteja. Kännykässä kiusaaminen oli piilossa aikuisilta.

Yläasteella Sofia muistaa jutelleensa yksinäisyydestään ja itsetuhoisuudestaan kouluterveydenhoitajalle. Jokin ryhmäkeskustelukin pidettiin. Puhuttiin, että kaikki on otettava mukaan. Ei se mitään muuttanut.

Vielä ammattikoulussakin osin sama porukka onnistui käännyttämään muita Sofiaa vastaan. Häntä ei huolittu ryhmätöihin, syrjittiin ja piiloilkeiltiin.

”Aika yksin olin”, hän sanoo

Luottamus ihmisiin kärsi

Ulkopuolelle jättäminen on yhtä lailla kiusaamista kuin haukkuminen tai lyöminenkin. Sofialla sen ymmärtämiseen meni aikaa. Pitkään hän etsi turhaan vikaa itsestään.

”En ole ikinä ollut mitenkään outo tai erikoinen. Olin ihan tavallinen. Minulle oli tärkeää tulla hyväksytyksi, ja olisin halunnut kaikkiin porukoihin. En vain päässyt mihinkään.”

Sofia ei pystynyt käymään ammattikoulua loppuun. Myös yritykset aloittaa uusia opintoja epäonnistuivat, kun vanhat haavat muistuttivat itsestään. Ihmisiin oli vaikea luottaa.

Sofia uskoo pitkään jatkuneen kiusaamisen vaikuttaneen osaltaan siihen, että hänelle kehittyi epävakaa persoonallisuushäiriö. Oma identiteetti on ollut hukassa, kun on vuosien ajan joutunut muokkaamaan itseään muiden seurassa.

Sofia kirjoittaa vapaa-ajallaan paljon, ja tärkeää hänelle on tehdä se kynällä ja paperille. Kirjoittaminen helpottaa jäsentämään omia ajatuksia ja tunnetiloja.

Uudet kuviot auttoivat

Lopulta muutto pois pikkupaikkakunnan ahtaista ympyröistä Tampereelle helpotti. Sofian elämään tuli uusia ihmisiä, jotka ottivat hänet hyvin vastaan.

Vajaat pari vuotta sitten Sofia haki apua terveysasemalta. Lääkäri vinkkasi TampereMission ja Diakonissalaitoksen Vamos-nuortenpalvelun Matkalla-toiminnasta, joka tukee mielenterveyspalveluihin jonottavia nuoria aikuisia. Sofia sai oman tukihenkilön ja löysi samalla mukaan myös Vamoksen toimintaan.

Viime aikoina hän on osallistunut moniin nuorten hankkeisiin, harrastuskokeiluihin ja taideryhmiin.

Sofia on kokenut, että Vamoksessa kaikki nuoret ovat yhtä ja tutustuminen uusiin ihmisiin on aitoa ja hyväksyvää. Turvallinen tila on lisännyt uskallusta puhua omista kokemuksista.

”Olen löytänyt itseni uudelleen. En olisi selvinnyt, jos olisin joutunut yksin käsittelemään näitä asioita”, hän sanoo.

Haaveissa työ nuorten parissa

Nyt Sofia on päässyt terapiaan ja on aloittamassa myös aikuislukiota. Hän on kouluttautunut vertaismentoriksi ja käy mielenterveysaktivismiryhmä Koalan kokemusvaikuttajakoulutusta.

Haaveissa on sosionomin tutkinto.

”Haluan työllistyä, päästä auttamaan muita nuoria ja hyödyntämään siinä omia kokemuksiani, niitä ikävimpiäkin.”

Teksti: Anna Tommola / Noon Kollektiivi
Kuvat: Anna-Liisa Ruhala