Erhanin tarina

Erhan syntyi rakastavaan perheeseen. Hän menestyi koulussa, odotti aina innokkaasti kouluun menemistä ja kavereiden näkemistä.

Kaikki muuttui, kun perhe muutti toiseen kaupunginosaan. Erhanin koulu vaihtui ja tutut kaverit jäivät. Uudessa koulussa, neljännellä luokalla ei ystävyyssuhteita syntynyt. Alkoi jokapäiväinen kiusaaminen, pahoinpitely ja ulkopuolelle jättäminen. Nuoren pojan maailmankuva mureni. Erhan oli yksin ja henkisesti huonossa kunnossa. Konfliktia yritettiin välillä selvittää, mutta ei riittävästi.

Perheen sisällä huolet ja ongelmat kasautuivat. Lopulta Erhan ei suostunut enää menemään kouluun. Kiitettävät numerot vaihtuivat vitosiin.

Erhanilla oli itsetuhoisia ajatuksia ja hän yritti itsemurhaa monesti. Erhan joutui laitokseen.

Laitoksessa hän vietti hetken ja sitten perhe muutti jälleen toiseen paikkaan. Ala-aste vaihtui yläasteeseen uudessa koulussa. Erhan yritti käydä koulua normaalisti, mutta kasautuneet traumat tuottivat tuskaa ja pelkoja. Kouluun meneminen ei onnistunut. Itkuista poikaa kiusattiin ja Erhan jäi taas ulkopuoliseksi.

Terapiaakin yritettiin, mutta puhumisesta tuli vain huonompi olo. Haavat väkivallasta nousivat aina pintaan. Lopulta Erhan suoritti yläasteen loppuun yksilöllisen ohjelman avulla. Peruskoulun päättötodistus oli niin huono, ettei Erhan päässyt yhteishaussa jatko-opintoihin.

(Tarina jatkuu kuvan jälkeen)

Vamos antoi toivoa tulevaan

Erilaisten kuntouttavien ryhmäkokeilujen jälkeen Erhan haki nuorten neuvonnan kautta Diakonissalaitoksen Vamos-palveluun. Puhelin soi jo parin päivän päästä. Pian haastattelun jälkeen alkoi Erhanille tarjottava ohjaus. Erhan ei tuolloin ajatellut Vamos-ohjauksen aloitusta toiveikkaana. Hän ei ollut juurikaan liikkunut huoneestaan viimeiseen kahdeksaan vuoteen. Elämä tuntui toivottomalta.

Vamoksessa Erhan koki ensimmäistä kertaa, että valmentajat olivat häntä varten. He kyselivät kuulumisia ja auttoivat arjen viemisessä eteenpäin. Pienin askelin Erhan opetteli menemään kodin ulkopuolelle. Luottamus aikuisiin ja muihin nuoriin kasvoi.

Tänään Erhan on 22-vuotias. Vamoksen tuen avulla hän on itsenäistynyt ja asunut omassa kodissaan jo vuoden ajan. Rakas teatteriharrastus on tuonut uusia ystäviä. Hän haaveilee työstä elokuva-alalla

Erhanin lempileffa on Alien 1, koska elokuvassa taistellaan stereotypioita vastaan. Erhan haluaa kertoa oman tarinansa, jotta ymmärrys nuorten mielenterveysongelmista leviäisi. Hän tietää, että on olemassa tuhansia hänen kaltaisiaan nuoria, jotka ovat komeroituneita koteihinsa eivätkä saa tarvitsemaansa apua.

Erhan haluaa olla nuorten ääni ja auttaa muita nuoria omien kokemustensa kautta. Hän haluaa vaikuttaa yhteiskunnallisiin aiheisiin ja haaveilee kokemusasiantuntijan työstä Diakonissalaitoksella.

Ensimmäistä kertaa elämässään Erhanilla on toivoa elämän ja oman tulevaisuuteensa suhteen. Siitä hän on kiitollinen tukihenkilöilleen ja Vamoksen kautta löytämilleen ystävilleen.

Haluatko Sinä liittyä Erhanin haaveeseen tavoittaa ajoissa apua tarvitsevat nuoret?