Kaupunki kaikille

Millaista on kokea arkipäiväistynyttä uhkaa, jota toiset eivät huomaa? Entä millaiset tilat, kokemukset ja paikat tarjoavat suojaa, turvallisen olon ja mahdollisuuden oleskella pelkäämättä tai varomatta?

Suurin osa meistä liikkuu usein julkisessa tilassa – kuten puistoissa, kaduilla ja asemilla. Nämä tilat koetaan kuitenkin hyvin eri tavoin. Eri ihmisiä myös kohdellaan niissä eri tavalla. Diakonissalaitoksen Kaupunki kaikille -kampanja haluaa kiinnittää huomiota siihen, millainen on yhdenvertainen julkinen tila, kuinka turvallinen ja turvaton kokemus kaupunkitilassa syntyy, ja miten kukin meistä voi rakentaa tasa-arvoisempaa yhteistä tilaa.

Kampanjassa kaupunkitilaa ja sen turvallisuutta tai turvattomuutta tarkastellaan erityisesti siirtolaistaustaisten romaninaisten näkökulmasta. He kertovat ottamiensa valokuvien, tekemänsä taiteen ja kertomiensa kokemusten kautta esimerkiksi siitä, millaista etnistä profilointia he kohtaavat arjessaan tai kuinka he kokevat turvattomuutta julkisissa tiloissa. 

Alla olevista linkeistä pääset muun muassa lukemaan romaninaisten kuvauksia unelmien julkisesta tilasta ja saat vinkkejä siihen, miten voimme jokainen rakentaa toisillemme parempaa kaupunkia, kaikkien kaupunkia. Kiitos, että olet mukana!

Julkinen tila on kaikille avoin tila, jonka omistaa kaupunki, kunta tai valtio

Julkinen tila tarkoittaa sellaista kaikille avointa tilaa, johon kuka tahansa voi mennä lupaa kysymättä. Järjestyslaissa julkisesta tilasta käytetään termiä “yleinen paikka”.

Tällaisia yleisiä paikkoja ovat esimerkiksi puistot, torit, uimarannat, kirjastot, hautausmaat, asemat, valtion virastot ja aukiot. Myös kadut, joukkoliikenteen kulkuneuvot sekä yleisön käyttöön tarkoitetut rakennukset ovat julkista tilaa. Julkisessa tilassa voi viettää vapaasti aikaa – tai esimerkiksi järjestää mielenosoituksen.

Julkisissa tiloissa järjestystä valvoo pääasiallisesti poliisi.

Puolijulkinen tila on yksityisessä omistuksessa oleva, kaikille avoin tila

Puolijulkisia tiloja ovat esimerkiksi kauppakeskukset tai kahvilat. Niihin voi lähtökohtaisesti mennä kuka tahansa, mutta ne ovat yksityisessä omistuksessa, ja tilan omistajat voivat asettaa tilojen käytölle rajoituksia tai sääntöjä. Julkisen ja puolijulkisen tilan ero on siis se, kuka tilan omistaa ja kuka sen säännöistä määrää.

Kauppakeskukset ovatkin suosittuja ajanviettopaikkoja – niissä oleskeluun liittyy paljon samoja elementtejä kuin julkisiin tiloihin, kuten toreihin tai puistoihin.

Yleisellä paikalla saa oleskella, mikäli sitä ei ole erikseen kielletty

Oikeus käyttää julkista ja puolijulkista tilaa sekä oleskella niissä koskee kaikkia, riippumatta etnisyydestä, ihonväristä, sukupuolesta, iästä, kielestä, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta, poliittisesta tai muusta mielipiteestä, vammasta, omaisuudesta, syntyperästä tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.

Jokaisella on myös oikeus tuntea olonsa turvalliseksi ilman pelkoa syrjinnästä ja häirinnästä sekä seksuaalisesta, fyysisestä tai verbaalisesta ahdistelusta.

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille

Oikeus oleskella ja liikkua julkisissa tiloissa kuuluu ihmisoikeuksiin. Yhdenvertaisuuslain mukaan kaikilla Suomen viranomaisilla on paitsi velvollisuus toimia tasapuolisesti, myös velvollisuus aktiivisesti edistää yhdenvertaisuutta.

Tietyt ihmisryhmät joutuvat puolijulkisessa tilassa valvonnan kohteeksi useammin kuin toiset.

Nämä ihmisryhmät ovat usein muutenkin yhteiskunnassa haavoittuvassa asemassa. Esimerkiksi asunnottomille, päihteiden käyttäjille, eri vähemmistöihin kuuluville ja nuorisolle julkinen tila saattaa olla ainoa paikka viettää aikaa. Heillä ei myöskään välttämättä ole keinoja tai tarvittavaa tietoa, jotta he voisivat puolustaa oikeuksiaan.

Etninen profilointi on ihmisen identiteettiin perustuvaa syrjivää kohtelua

Etninen profilointi tarkoittaa toimintaa, jossa esimerkiksi poliisi, vartija, myyjä tai tulliviranomainen pysäyttää, seuraa, tekee ruumiintarkastuksen, tarkistaa henkilöllisyyden tai esimerkiksi poistaa jonkun liiketilasta yksinomaan tai pääasiassa tämän ihonvärin, etnisyyden tai kielen takia.

Etninen profilointi ylläpitää yhteiskunnassa vallitsevia valtasuhteita ja eriarvoisuutta. Kyse on kielletystä ja lainvastaisesta toiminnasta, josta on vakavia seurauksia rodullistettujen vähemmistöjen asemaan ja hyvinvointiin.

Nämä tilanteet perustuvat haitallisille yleistyksille ja stereotypioille, joiden mukaan ihmistä pidetään epäilyttävänä sen perusteella, kuka hän on tai miltä hän näyttää eikä sen perusteella, mitä hän tekee tai kuinka hän käyttäytyy.

Moniperusteisesta syrjinnästä on kyse silloin, kun ihminen joutuu syrjityksi useammasta kuin yhdestä syystä

Esimerkiksi asunnoton romaninainen voi tulla syrjityksi sukupuolen, etnisyyden ja asunnottomuuden vuoksi. Tällöin syrjintäkokemukset moninkertaistuvat ja vahvistavat toisiaan.

Kun syrjintä kohdistuu esimerkiksi etnisyyden ja sukupuolen lisäksi ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen, kulttuuri-identiteettiin, koulutustasoon, asuinolosuhteisiin ja maahanmuuttohistoriaan, yhdenvertaisuusrikkomus syvenee ja monimutkaistuu. Tämän vuoksi yhdenvertaisuuden edistämisessä, kuten esimerkiksi aktivismissa ja syrjintälainsäädännössä, tulisi huomioida entistä paremmin identiteettien monimuotoisuus ja niin kutsutut risteävät erot.