“Joskus syljetään tai uhataan väkivallalla”
Siirtolaistaustaisten romanien kokemuksia julkisessa tilassa oleskelusta.
Siirtolaistaustaiset romaninaiset kertovat tällä sivulla kokemuksiaan julkisessa tilassa oleskelusta, turvallisemmasta tilasta, etnisestä profiloinnista ja pyrkimyksistä yhdenvertaisuuteen kaupunkitilassa. Kokemukset on koottu osana Diakonissalaitoksen Kaupunki kaikille -kampanjaa.
Gabriela
Viime ajat Suomessa olen työskennellyt siivoojana. Minulla on kolme lasta. Olen iloinen siitä, että olen saanut töitä, että voin rakentaa parempaa tulevaisuutta Suomessa – ja erityisesti iloitsen silloin, kun ihmiset puhuvat minulle kauniisti.
Tällä alueella ei saa oleskella. Emme saa odottaa junaa tässä. Tupakoida ei saa. Junan odottaminen ei onnistu. Tämä paikka ei ole ollenkaan hyvä. Tapahtuu ikäviä asioita.
Lidl on vaikea paikka, ei ollenkaan hyvä. He siirtävät ihmisiä pois, vartijat siis. Myös ohikulkijat voivat katsoa oudosti, aggressiivisesti.
Täällä S-Marketissa vartijat ovat monta kertaa tarkastaneet laukkumme ja reppumme. Täällä he ovat hyvin aggressiivisia. He seuraavat askeleitamme. Se ei tunnu oikealta.
Sorin
Olen ollut Suomessa noin 15 vuoden ajan. Olen tehnyt paljon palkkatyötä yrityksille, mutta olen myös työskennellyt kadulla ja tunnen elämää julkisissa tiloissa pitkältä ajalta.
Tässä kuvassa tallensin hetken, jolloin eräs henkilö yritti mennä rautatieasemalle, mutta häntä ei laskettu edes sisälle. Näissä tilanteissa pitäisi paremmin selittää, mistä on kyse. Ilman perusteita ei pitäisi tehdä sellaista.
Rautatieasema on ymmärtääkseni sellainen paikka, jossa saa oleskella, mutta on alkanut vaikuttaa, että siellä ei voi olla, ellei ole matkustaja tai ravintolan tai kaupan asiakas. Onko sen tarkoitus olla niin?
Välttelen näitä paikkoja, joissa ilmapiiri on ikävä ja joissa kohdellaan epätasa-arvoisesti. Sitä on mieluummin vaikka kaduilla kulkemassa kuin tulee kohdelluksi ikävällä tavalla, kuten esimerkiksi joskus tässä kuvan paikassa.
Usein jo ovella huomaa, että vartija tulee vastaan ja haluaa estää sisäänpääsyn. Toisinaan miehet pääsevät sujahtamaan sisätiloihin helpommin, mutta jos naisilla on tietynlaista pukeutumista, josta heidät tunnistaa jonkin ihmisryhmän edustajiksi, heillä voi olla vaikeampaa. Heitä saatetaan seurata tai ohjata suoraan ulos.
Otin tämän kuvan samaan aikaan kun vartija ohjasi minua ulos. Yritin ottaa kuvan niin, ettei puhelinta huomata ja niin, ettei kukaan ihminen näy kuvassa. Minulle ei selitetty, miksi minut ohjataan ulos, enkä itsekään keksinyt asialle mitään syytä. Tätä tapahtuu usein.
Vartijoiden kanssa täytyy opetella tulemaan toimeen, täytyy tunnistaa riskit. Jokaisessa työvuorossa on yleensä yksi, joka on aggressiivinen tai väkivaltainen.
Iuliana
Olen työskennellyt Diakonissalaitoksella 12 vuoden ajan, ensin Hirundo-päiväkeskuksessa ja sittemmin diakoniatoiminnasta vastaavassa yksikössä sekä Intersect Voices -projektissa. Ennen työsuhdetta olin koditon kuten monet siirtolaistaustaiset romanit, ja tuolloin elämä kadulla ja julkisissa tiloissa tuli hyvin tutuksi. Tämän vuoksi haluan puhua näistä asioista.
Mainostaulun alla on yksi pattereista, joiden äärellä monet lämmittelevät ja seisovat, jotta voivat sinnitellä talvella. Kun on kovin kylmä, on todella hyvä että tällaisia paikkoja löytyy – jokainenhan tarvitsee lämpöä selvitäkseen.
Tätä kautta pääsee kävelemään Lidlistä rautatieaseman suuntaan. Matkan varrella on muutamia rappusia, joilla voi istuskella ja levähtää olematta tiellä. Siellä voi lämmitellä. Lähellä on myös wc, mikä on tietenkin hyvin tärkeää ja kätevää. Mutta joskus vartijat heittävät ihmiset täältä ulos, se on sattumanvaraista.
Oodi-kirjasto on todella hyvä. Sisällä on lämmintä ja iso, laaja tila, jossa erilaiset ihmiset voivat oleskella. Kirjastossa käy paljon ihmisiä, kävijöitä tulee ja menee, joten tietyt ihmisryhmät eivät niin helposti joudu toisten silmätikuksi tai kenenkään kohteeksi. Kirjastossa, työntekijöiden ja muiden ihmisten kanssa, on paljon parempi ja turvallisempi olla kuin rautatieasemalla.
Costel
Tulen Romaniasta, suuresta perheestä. Olen ollut Suomessa 12 vuoden ajan. Siitä kahdeksan vuotta olen tehnyt töitä. Olen iloinen siitä elämästä, joka minulla on.
Tässä kaupassa tapahtuu aina niin, että heti kun astumme sisälle, vartijat alkavat seurata meitä ja tarkistaa tavaroitamme.
Vartijat ovat usein täällä ylätasolla ja seuraavat kaikkea liikehdintää ja ihmisiä. He myös seuraavat meitä.
Tämä paikka on rautatieasemalla, lähellä Burger Kingiä. Tämäkin on sellainen paikka ja kohta, jossa ei saa oleskella – tästä ohjataan ulos.