Arvostetun laitoksen johtajatar

Diakonissalaitoksen toiminta lisääntyi ja monipuolistui 1900-luvun alussa.

Diakonissalaitoksen perustajan Aurora Karamzinin kannustamana ryhdyttiin  1890-luvun alkupuolella suureen rakennushankkeeseen. Sairaalan potilaspaikoilla oli kysyntää ja sisarkodille tarvittiin lisää tilaa. Diakonissalaitoksen uudisrakennus valmistui vuonna 1897 Eläintarhaan (nykyisin Kallio). Kokonaisuuteen kuului oma kirkko, Sisarkoti ja sairaala. Sairaala oli Suomen modernein, Sisarkoti viihtyisä ja rakennusta ympäröivä tontti tarpeeksi suuri tuleville tarpeille.

Rakennuksia.

Vasemmalla sairaala, keskellä kirkko ja oikealla Sisarkoti.

 

Mustiin asuihin pukeutuneita naisia ja yksi mies.

Diakonissalaitoksen “henkilökunta” vuonna 1898. Johtaja Carl G. Olsonin edessä oikealla istumassa johtajatar Lina.

 

Nainen lukee potilaille sairaalahuoneessa.

Uusi sairaala oli Suomen modernein. Lina luki mielellään hartauskirjallisuutta.

 

Johtaja vaihtuvat

Mies, jolla on parta ja papinliperit kaulassaan.

C. G. Olsoni valittiin Kurkijoen kirkkoherraksi vuonna 1899. Hänen jälkeen johtajan tehtävään valittiin pastori Artur Palmroth. Hän erosi tehtävästä vuonna 1919 terveyssyistä, mutta jäi laitokseen sielunhoitajaksi lähes 20 vuodeksi.

Mies seisoo portaiden edessä.

Edvin Wirén nimitettiin laitoksen apulaispastoriksi vuonna 1917. “Pidän tätä Jumalan johdatuksena”, hän uskoi päiväkirjalleen. Hänet asetettiin laitoksen johtajan tehtävään 31.8.1919. Siinä Wirén toimi toukokuuhun 1950 saakka. Hän kuoli työmatkalla Kööpenhaminassa. Wirénin kirjallinen tuotanto oli laajaa, sisältäen useita hengellisiä ja diakoniatyötä koskevia julkaisuja. Vuonna 1945 Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta myönsi Wirénille jumaluusopin kunniatohtorin arvon. Lina Snellmaniin Wirénillä oli työtoveruuden lisäksi myös sukulaisuuskytkös: Wirénin veli Gustaf oli naimissa Linan veljen tyttärentyttären kanssa. 

 

Akvarellisarja syntympäivälahjaksi

Taitelija Hilda Granstedt (1841-1932) maalasi Diakonissalaitoksen kehitystä kuvaavan akvarellisarjan. Sen Diakonissalaitos antoi Linalle 70-vuotislahjaksi.

Kuvat: Lastenkoti Espoossa (1914-), Vanhainkoti Espoossa (1872-), Lastenkoti Pitäjänmäellä (1914-), kirkko (1898-), sairaala (1897-) ja Lastensairaala (1906-1960). Sarjaan kuului myös kuvat entisestä toimipaikasta Katajanokalta, kesäkoti Dalsivikissa Espoossa, Kotivallin toipumiskoti, Heponiemen tila ja näkymä Sisarkodin porrashuoneeseen eli vestibyyliin.

Naisen muotokuva kehystettynä.

Omaiset maalauttivat Linasta muotokuvan 1917 ja lahjoittivat teoksen Diakonissalaitokselle. Työ tilattiin taiteilija Hanna Frosterus-Segerstråhlelta. Muotokuva  oli Linan toivomuksesta omaisten hallussa Oulussa hänen kuolemaansa saakka. Sen jälkeen muotokuva on ollut esillä Diakonissalaitoksen päärakennuksessa samassa tilassa Diakonissalaitoksen perustajan, Aurora Karamzinin muotokuvan kanssa. 

 

 

 

 

Työmuotoja laitoksen ulkopuolella

Työmuotoja olivat mm. työterveyshoito Kuusankoskella, kaupunkilähetyksen lastenkoti, seurakuntatyö Uudessakaupungissa, lähetysasema Inarissa, toipumiskoti Kotivalli Sipoossa ja lähetystyö Palestiinassa.

 

Lue lisää Linasta