Lina oli oululaisen säätyläisperheen tytär

Sofia Karolina Snellman syntyi Oulussa  J.W. Snellmanin ja Jeanette Snellmanin neljänneksi lapseksi marraskuussa 1846. Kaikkiaan perheessä oli yhdeksän lasta, heistä viisi oli poikia ja neljä tyttöjä.

Snellmanin talo on vielä olemassa. Se sijaitsee Albertinkadun ja Kirkkokadun kulmassa.

Snellmanit olivat kaupungin “silmäätekeviä”

Ouluun 1840-luvun alussa asettunut  J. W. Snellman nousi kaupungin säätyläistössä arvostetuksi vaikuttajaksi ja liikemieheksi. Hänestä tuli varakas laivanvarustaja ja tervaporvari. Asemansa korkealle kaupungin vaikuttajien arvoasteikossa vakiinnuttanut Snellman kuului kaupungin “vanhimpiin” ja myöhemmin kaupunginvaltuustoon, jonka puheenjohtajana hän toimi. Hän kuului moniin toimi- ja johtokuntiin. Senaatti kutsui hänet jäseneksi 1850-luvulta alkaen moniin valtion komiteoihin, joiden tehtävänä oli edistää merenkulkua, kauppaa ja talouselämää. Hän kuului mm. yksityispankkien perustamista sekä merilakia suunnitteleviinn komiteoihin. Vuonna 1859 hänelle myönnettiin kauppaneuvoksen arvo. Snellman oli Oulun kaupungin porvarisäädyn edustaja vuoden 1867 valtiopäivillä.

Jeanette-vaimon vastuualueena oli koti. Hän organisoi kotitalouden, kasvatti lapset sekä ohjasi ja valvoi palvelusväkeä. Emännän kuului olla esimerkkinä ja jopa kasvattajana myös palvelijoille, jotka olivat osa kotitaloutta. Vieraanvaraisen kodin ovet olivat avoinna kaikille; kodissa kestittiin sukulaisten ja ystävien ohella kaupungin muita säätyläisiä sekä liikekumppaneita. Jeanettella oli siten oma panoksensa kauppahuoneen liiketoimien onnistumiseen.

Perheen tytöt saivat kotona mallin taloudenpitoon ja suurperheen elämän organisointiin.

Koulutuksella sivistyneitä kansalaisia

Snellmanin lapset saivat yhteiskuntaluokkansa mukaisen kasvatuksen. Kaikki aloittivat koulunkäynnin alkeisopetuksessa mamsellien ja leskirouvien ylläpitämissä pientenlastenkouluissa. Tavaamista, lukemista, katekismusta ja raamatunhistoriaa opeteltiin Roneliuksen ”musterin” kaksivuotisessa koulussa. Lundbergin ”musterin” yksivuotisen koulun aineita olivat maantiede ja historia.

Viimeistään 1850-luvulla naisen kutsumusta perheen ja kodin parissa painottava tyttöjen koulutusihanne syrjäytti vanhan seurustelutaitoihin keskittyvän naiskasvatuksen. Snellmanin perheen vanhin tytär Johanna (Hanna) lähetettiin ruotsinkieliseen tyttökouluun Helsinkiin vuonna 1856, mutta Linan koulutie jatkui Oulussa. Kaupunkiin perustettiin vuonna 1859 ruotsinkielinen tyttökoulu (Svenska Privatskolan), jossa aloitti 58 tyttöä. Lina oli yksi heistä. Päästötodistuksen hän kolme vuotta myöhemmin. Kaksi nuorempaa tytärtä lähetettiin sisäoppilaitoksiin Lontooseen ja Sveitsiin täydentämään yleissivistystään.

Snellmanin perheen pojat saivat kaupallisen koulutuksen Englannissa ja Ranskassa. Niitä taitoja tarvittiin perheyrityksessä. Vastuu kauppahuoneesta tuli aikoinaan lankeamaan vanhimmalle pojalle, Gustaf Ferdinandille.

Kummius oli osa sosiaalisia suhteita

Lapsen kummius muodostui 1800-luvun lopulla painotetusti perhe- ja sukulaispiirin sisäiseksi toiminnaksi. Aiemmin 1800-luvulla kummiudella oli merkittävä osansa liikesuhteissa ja suhdeverkostossa. Jeannette Snellmanista väitöskirjan tehnyt Riikka Isoaho-Nousiainen toteaa kummisuhteiden kertoneen paljon kummin asemasta arvohierarkiassa. Kun tuli pyydetyksi korkealla hierarkiassa olevan perheen lapsen kummiksi, pyynnöllä ilmaistiin kummin  asema yhteisössä. Snellmanien asema oli nouseva 1850-luvulta alkaen. Vanhempien lisäksi perheen suhdeverkostoa lujitti kummiksi pyydetyt rippikoulun käyneet lapset. Sosiaalisen pääoman hankkimisen näkökulmasta vanhemmat saattoivat katsoa onnistuneensa tehtävässään, kun seuraava sukupolvi kiinnittyi yhteisön jäseneksi runsain sosiaalisin sitein. Vanhempien sosiaalisilla verkostoilla oli tärkeä merkitys myös heidän lastensa suhdeverkostojen syntymisessä.

Snellmanin tyttäret olivat haluttuja kummeja, etenkin Lina. Hänellä oli erityisen kysytty kummiksi.