Näe minut
Näe minut -kampanja tuo esiin itäeurooppalaisten romaninaisten kohtaaman syrjinnän ja heidän työnsä romanien ihmisoikeustilanteen parantamiseksi.
Romanit ovat Euroopan suurin ja syrjityin etninen vähemmistö. Euroopassa asuu 10–12 miljoonaa romania, joista valtaosa Itä-Euroopassa. Vakava syrjintä ja muusta väestöstä eristäminen vaikuttaa romanien elämään Itä-Euroopassa monin tavoin.
Valokuvaaja Meeri Koutaniemi kiersi keväällä 2023 kuvaamassa romaninaisia Kosovossa, Moldovassa, Romaniassa ja Ukrainassa. Näe minut -kampanjan kuvat ja naisten haastattelut ovat peräisin tältä matkalta.
”Monissa Euroopan maissa romanit ovat eriytyneet omille alueilleen, kaupunkien laitamille. Heidät halutaan pitää muusta yhteiskunnasta irrallaan. Teiden, sähkön, veden ja jätehuollon puute kertovat rakenteellisesta syrjinnästä”, Koutaniemi kertoo.
Romaninaisten sinnikäs työ yhteisöjensä tilanteen parantamiseksi teki Koutaniemeen vaikutuksen.
“Naiset tekevät itsensä näkyviksi ja saavat muutoksia aikaan aktivismillaan. Esimerkiksi Romaniassa naiset järjestäytyivät ja menivät yhä uudestaan kaupungintalolle osoittamaan mieltään, kunnes kaupunki suostui rakentamaan kyliin asti vievät tiet.”
“Romaniyhteisöstä tulevien täytyy tehdä kovasti työtä muuttaakseen elämäänsä ja saadakseen koulutusta. Syrjintä ja työttömyys ovat suuria haasteita meille. Haluan tehdä työtä yhteisöni hyväksi, joten tuen kotikyläni nuorempia tyttöjä koulunkäynnissä ja kannustan vanhempia pitämään lapsensa koulussa.”
Edona Limani, Kosovo
Kosovossa suurin osa aikuisista romaneista ei ole suorittanut peruskoulua. Viidennes ei ole käynyt edes ensimmäistä luokkaa loppuun. Tilanne on kuitenkin hyvää vauhtia muuttumassa ja nyt jo kaksi kolmannesta romaninuorista osallistuu toisen asteen opintoihin.
Silti 15 % romaninuorista ei käy peruskoulua loppuun. Syynä on perheiden köyhyys – kun syrjintä estää työnsaannin, tarvitaan nuoretkin usein mukaan raapimaan toimeentuloa kasaan pienistä puroista.
20-vuotias kosovolainen Edona Limani on käynyt lukion. Hän toivoo pääsevänsä yliopistoon ja valmistuvansa toimittajaksi.
“Romaniyhteisöstä tulevien täytyy tehdä kovasti työtä muuttaakseen elämäänsä ja saadakseen koulutusta. Syrjintä ja työttömyys ovat suuria haasteita meille”, Limani kertoo.
Limani toimii vapaaehtoisena Diakonissalaitoksen kosovolaisen Voice of Roma, Ashkali and Egyptians – kumppanijärjestön (VoRAE) mentorointiohjelmassa kotikylässään Gadimessa. Hän tukee nuorempia romanityttöjä koulunkäynnin jatkamisessa.
“Haluan tehdä työtä oman yhteisöni hyväksi. Puhun vanhempien kanssa ja kannustan heitä pitämään lapsensa koulussa. Rohkaisen myös koulusta poisjäämistä harkitsevia lapsia jatkamaan koulunkäyntiä”, kertoo Limani.
Koska romanilasten vanhemmista monet ovat lukutaidottomia, he eivät välttämättä osaa auttaa lapsiaan kotitehtävien tekemisessä. Siksi VoRAE järjestää lapsille myös tukiopetusta koulupäivän jälkeen. Limani rohkaisee tyttöjä osallistumaan tukiopetukseen ja muuhun koulun järjestämään iltapäivätoimintaan.
“Minulla ei ole suuria unelmia. Toivon vain, että voisin saada töitä ja auttaa muita ihmisiä.”
”Romaninaiset ovat syrjityn yhteisön pahnanpohjimmaisia. Se johtuu yhteisön sisällä vallitsevista vahvoista patriarkaalisista asenteista ja varhain solmituista avioliitoista. Naisille ja tytöille romaniyhteisöissä annettu rooli ei anna heille mahdollisuuksia ilmaista itseään tai tavoitella omia unelmiaan.”
Farija Mehmeti, Kosovo
Kaikki romanit kohtaavat monitasoista syrjintää, mutta erityisen vaikeassa asemassa ovat romaninaiset, jotka ovat miehiä heikommassa asemassa myös omien yhteisöjensä sisällä. Naisten rooli itäeurooppalaisissa romaniyhteisöissä on usein hyvin perinteinen. Heidän tehtävänään on huolehtia perheestä ja kodista.
Vaikka lapsiavioliitojen ja pakkoavioliittojen määrä on laskenut, niitä esiintyy edelleen. Perheväkivalta on romaniyhteisöissä yleisempää kuin valtaväestön keskuudessa, eivätkä viranomaiset välttämättä puutu siihen millään tavalla, vaikka tapauksista ilmoitettaisiinkin heille.
Farija Mehmeti on 44-vuotias kosovolainen kuvataiteilija. Naivististen maalaustensa kautta hän haluaa tuoda esiin paitsi romaninaisten perinteitä, myös heidän asemaansa ja heidän kohtaamiaan haasteita.
”Romaninaiset ovat syrjityn yhteisön pahnanpohjimmaisia. Se johtuu yhteisön sisällä vallitsevista vahvoista patriarkaalisista asenteista ja varhain solmituista avioliitoista. Naisille ja tytöille romaniyhteisöissä annettu rooli ei anna heille mahdollisuuksia ilmaista itseään tai tavoitella omia unelmiaan.
Myös köyhyys vaikuttaa merkittävästi romaninaisten asemaan. Minustakaan ei olisi voinut tulla kuvataiteilijaa ilman yhteisön ulkopuolelta saamaani tukea ja apua materiaalien hankkimiseen. Lisäksi toki tarvitaan voimakasta tahtoa.
Haaveeni on nähdä töitäni näyttelyissä eri puolilla Eurooppaa. Niiden kautta haluaisin kertoa romaniyhteisöstä muille ihmisille. Haluaisin myös voida opettaa kuvataidetta lapsille ja nuorille sekä auttaa heitä löytämään omat kykynsä ja ilmaisemaan itseään.”
”Monet romanit eivät tunne oikeuksiaan. Me yhteisötyöntekijät kerromme ihmisille muun muassa, että kunnalla on velvollisuus järjestää heille puhdasta juomavettä ja että kaikilla on oikeus perusterveydenhuoltoon.”
Elena Bogdan, Moldova
62-vuotias Elena Bogdan työskentelee moldovalaisen Hînceştin kunnan yhteisötyöntekijänä, jonka tehtävänä on helpottaa romaniyhteisön ja kunnan välisten asioiden hoitamista. Nykyisin hän on myös kunnanvaltuutettu.
Romaniyhteisötyöntekijät ovat parantaneet valtavasti romanien asemaa Moldovassa luomalla toimivan yhteyden romaniyhteisöjen ja viranomaisten välille. Kun romaniyhteisötyöntekijät aloittivat toimintansa vuonna 2013 vain 60 prosentilla Moldovan romaneista oli henkilöllisyystodistus. Henkilöllisyysdokumenttien puute rajoitti romanien pääsyä esimerkiksi koulutukseen tai terveydenhuoltoon. Yhteisötyöntekijöiden työn ansiosta vain viidessä vuodessa päästiin tilanteeseen, jossa käytännössä kaikilla romaneilla on henkilöllisyystodistus.
”Ensimmäinen työmme haaste on se, että monet romanit eivät tunne oikeuksiaan. Me yhteisötyöntekijät kerromme ihmisille muun muassa, että kunnalla on velvollisuus järjestää heille puhdasta juomavettä ja että kaikilla on oikeus perusterveydenhuoltoon.”
“Toinen iso haaste on työ- tai opiskelupaikan löytäminen. Syrjintä on todella iso ongelma. Emme voi kertoa olevamme romaneita. Kun etsimme vuokra-asuntoa tyttärelleni, vuokranantajat kieltäytyivät vuokraamasta asuntoa heti, kun he näkivät tyttäreni ihonvärin. Koulussa romanilapset jätetään luokan perälle omiin oloihinsa”, kertoo Elena.
Vain puolet Moldovan romaniyhteisöihin kuuluvista lapsista käy koulua. Koulunkäyntiä vähentää paitsi syrjintä myös yhteisöjen tavat. Monet tytöt jäävät pois koulusta viimeistään, kun heidän kuukautisensa alkavat. Perinteiseen patriarkaaliseen ajatteluun kuuluu, että hedelmällisessä iässä olevat tytöt kuuluvat kotiin turvaan.
Yhä useammat nuoret romaninaiset asettuvat kuitenkin vastustamaan tätä ajatusta.
”Yhteisömme ulkopuolella olevat luulevat, että romaninaiset haluavat olla kotona, mutta emme me halua. Haluamme opiskella ja ryhtyä yrittäjiksi – ja me voimme, me aiomme”, sanoo Elena Bogdanin 27-vuotias tytär Maia Matvei.
”Olen nähnyt 19-vuotiaita romanityttöjä, joilla on viisi lasta. Hyvin nuorena perustetut perheet ovat valitettavasti romaniyhteisöissä yleisiä. Koulutus on avain tyttöjen aseman parantamiseen ja ennenaikaisten avioliittojen vähentämiseen.”
Rada Kalandia, Ukraina
Noin 30 000 Ukrainan romaniväestöön kuuluvalla ihmisellä ei ole minkäänlaista henkilöllisyystodistusta. Dokumenttien puute vaikeuttaa paitsi työpaikan tai asunnon saamista, myös esimerkiksi terveyspalveluihin tai kouluun pääsyä.
Venäjän hyökkäyssodan aikana paperittomien romanien kohtalo on ollut erityisen vaikea. Heitä ei sodan alkuvaiheessa päästetty kaikilla rajanylityspisteillä lähtemään Ukrainasta. Ukrainan sisällä toiselle alueelle paenneet taas eivät ole voineet rekisteröityä maan sisäisiksi pakolaisiksi ilman henkilöllisyyspapereita, eivätkä he siten ole voineet saada pakolaisille tarkoitettuja tukia.
Diakonissalaitoksen ukrainalaisen kumppanijärjestön Roma Women Fund Chiriclin romaniyhteisötyöntekijä Rada Kalandia auttaa romaniperheitä muun muassa henkilöllisyyspapereiden hakemisessa. Prosessi ei ole helppo, sillä paperittomia ei yleensä näy missään valtion tai kunnan rekistereissä.
”Haluan olla avuksi. Autoin aiemmin maansisäisiä pakolaisia kotikaupungissani Vuhledarissa, Itä-Ukrainassa. Venäjän iskettyä Vuhledariin jouduin itse pakenemaan perheeni kanssa Länsi-Ukrainaan. Toimin nyt romaniyhteisötyöntekijänä täällä Mukachevossa ja autan muita paenneita. Olemme perustaneet tänne romanipakolaisille tarkoitetun hätämajoituksen, sillä heidän on usein ennakkoluulojen ja syrjinnän takia vaikea löytää majapaikkaa.”
Ihmisoikeustyötä yhdessä romanijärjestöjen kanssa
Diakonissalaitos tukee itäeurooppalaisten romanijärjestöjen työtä vähemmistön oikeuksien edistämiseksi.
Tuemme romanijärjestöjä Kosovossa, Moldovassa, Romaniassa, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä.