Alin tarina

Ali on liikunnallinen poika, jolle keskittyminen on vaikeaa.

Ali on 12-vuotias pakolaistaustainen poika, joka on saapunut Suomeen kuusivuotiaana perheensä kanssa. Ali on viidennellä luokalla. Alin käytös koulussa herättää huolta.

Ali myöhästelee koulusta ja on usein väsynyt. Ali hermostuu joskus kesken tunnin, jos luokassa on hälinää tai tehtävä tuntuu pitkältä ja vaikealta. Suuttuessaan Alin on vaikeata hillitä itseään. Nuorempana koululaisena hän saattoi heittää tavaroita lattialle ja lähteä luokasta.

Taustatietoja

Ali on saapunut Suomeen kuusivuotiaana perheensä kanssa. Alin perheeseen kuuluvat äiti, isä ja viisi sisarusta.  Isä työskentelee kuljetusalalla, ja äiti käy työvoimapoliittisessa kielikoulutuksessa. Ennen Suomeen saapumista Alin perhe on elänyt pakolaisleirillä kolme vuotta.  Perhe on nähnyt ja kokenut väkivaltaa, jonka vuoksi he ovat joutuneet pakenemaan kodistaan. Perhe on asunut kahden vuoden ajan useissa eri paikoissa ennen pakolaisleirille pääsyä.

Ali on nyt viidennellä luokalla. Ali on käynyt Suomessa esikoulun ja ollut peruskoulussa vuoden valmistavassa opetuksessa. Ali on yleisopetuksen ryhmässä, ja hän saa suomi toisena kielenä -opetusta. Ali on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan suomen kielellä. Äidinkieltään Ali puhuu ja ymmärtää hyvin, mutta lukemisessa ja kirjoittamisessa hän tarvitsee edelleen harjoitusta. Koulussa Ali pitää matematiikasta. Reaaliaineet Ali kokee vaikeiksi. Liikuntatunnit sujuvat hyvin.

Vapaa-aikana Ali harrastaa jalkapalloa ja on siinä taitava. Jalkapalloharjoituksissa Ali käy kolme kertaa viikossa. Alilla on kavereita sekä koulussa että harrastuksissa. Alilla on kuitenkin usein riitoja kavereiden kanssa, ja välitunnilla syntyy helposti konflikteja.

Koulun alkuvaiheesta saakka koulunkäyntiä ovat vaikeuttaneet Alin impulsiivinen käytös, levottomuus ja keskittymisen vaikeudet.  Alia on tuettu koulussa eri tavoin:

Koulun ammattilaiset ovat tehneet yhteistyötä vanhempien kanssa koulun alusta lähtien.

Kuraattori on työskennellyt Alin ja valmistavan luokan kanssa. Jo ensimmäisinä kouluvuosina kuraattori on ollut mukana selvittämässä kaveriporukan kahinoita.

Valmistavasta opetuksesta lähtien hyvää käytöstä on tuettu opettajan ja erityisopettajan yhteistyönä. Ensimmäisellä ja toisella luokalla käytössä on ollut tarravihko hyvin menneisiin päiviin ja liikennevalot impulsiivisuuden säätelyyn.

Ali on osallistunut kolmannesta luokasta alkaen läksykerhoon.

Alin oppiminen ja taidot ovat koko ajan edenneet, mutta levottomuus ja impulsiivisuus ovat vaikuttaneet oppimiseen. Koulun ammattilaiset ovat vuosien aikana käyneet keskustelua Alin tilanteesta.

Koulussa on pohdittu seuraavia asioita:

• Pitäisikö arvioida tarkemmin Alin tarkkaavuuden ja keskittymisen vaikeutta?
• Voiko Alilla olla tarkkaavaisuushäiriö?
• Voisiko haastava käyttäytyminen johtua traumaattisista kokemuksista?

Riittävätkö koulun antamat tämänhetkiset tuet?

“Levoton ja impulsiivinen käytös on tyypillistä maahantulon alkuvaiheessa ja voi johtua monenlaisista asioista. Levottomuutta aiheuttaa psyykkinen kuormittuminen, johon vaikuttavat maahanmuuttoa edeltävät tapahtumat ja perheen kokemukset. Perheen kotoutumiseen liittyy monia haasteita, kuten uudessa yhteiskunnassa toimiminen ja kielen oppiminen. Perheellä voi olla huolta taloudellisesta tilanteesta, työllistymisestä, terveydestä ja kotimaassa olevista läheisistä. Myös traumatisoituminen voi näkyä haastava käyttäytymisenä, impulsiivisuutena ja keskittymiskyvyn puutteena. Usein lapsen käytös rauhoittuu pysyvässä ympäristössä luottamuksen ja turvallisuudentunteen kasvaessa. Jos ongelmat jatkuvat riittävästä ajasta ja koulun tuesta huolimatta, lapsi tai nuori tarvitsee koulunkäynnin ohella tukea psyykkiselle hyvinvoinnille ja ohjausta koulun ulkopuolisiin palveluihin mahdollisen diagnoosin saamiseksi.”

Miten tästä eteenpäin?

Alin koulunkäyntiä ja sen haasteita käsitellään yhteisessä tapaamisessa. Koolla on Alin ja perheen lisäksi opettaja, kuraattori ja tulkki. Perhe tuo esiin seuraavia asioita:

• Perheen isä on huolissaan oman isänsä voinnista kotimaassa. Isä pohtii matkustamista kotimaahan.
• Perhe kuvaa Alin arkea ja koulunkäyntiä: Ali nauttii harrastuksestaan ja haluaa käydä säännöllisesti jalkapallotreeneissä ja peleissä. Kotona läksyjentekotilanteissa sekä tietokoneaikaa rajoitettaessa Ali toisinaan hermostuu, heittelee tavaroita ja huutaa vanhemmilleen sekä sisaruksilleen. Alilla on kotiintuloajat, mutta viime aikoina hän ei ole noudattanut niitä. Ali nukkuu huonosti. Aamuheräämiset ovat vaikeita, eikä äiti saa poikaa lähtemään ajoissa kouluun.
• Vanhemmat ovat huolissaan Alin koulumenestyksen laskusta ja siitä, että läksyt eivät aina tule tehdyksi.

Perheen kanssa keskustellaan keinoista, joilla he voivat tukea Alin oppimista. Neuvottelussa sovitaan Alin ja perheen kanssa yhteisistä pelisäännöistä: peliajasta, läksyjen teosta ja kotiintuloajoista, aamuheräämisistä ja kouluun lähtemisestä.

Vanhempien ja Alin kanssa sovitaan, että koulussa seurataan tehostetusti kouluun tulemista ja läksyjen tekoa. Onnistumista palkitaan. Tuntityöskentelyn rauhoittamiseksi sovitaan, että Ali siirtyy istumaan lähelle opettajan pöytää ja voi mennä tarvittaessa tekemään tehtäviä erityisopettajan pienryhmän kanssa.

Neuvottelussa esiin tulleen vanhempien huolen perusteella mietitään perheen kanssa, mistä saataisiin lisää tukea Alille ja vanhemmille. Perheelle kerrotaan myös perheneuvolan tarjoamista palveluista. Perheneuvolakäynnit voisivat tukea Alia sekä koulunkäynnin vaikeuksissa että kotitilanteissa. Kuraattori käy useita keskusteluja perheneuvolaan ohjautumisesta ja kuvailee vanhemmille, miten tuki voisi auttaa Alia ja vanhempia.

“Haastava käyttäytyminen vaikuttaa lapsen hyvinvointiin, koulunkäyntiin ja oppimiseen. Koulun ammattilaisten tulisi varhain puuttua lapsen kehitystä ja oppimista haittaavaan käyttäytymiseen. Vanhempien kanssa käytävälle keskustelulle on hyvä varata riittävästi aikaa ja mahdollisesti useampia tapaamisia. Koulun ammattilaisten on hyvä sopia, kuka käy keskustelua vanhempien kanssa tilanteesta ja lapsen koulunkäyntiin liittyvistä haasteista. Vanhemmille on hyvä myös antaa tietoa koulun ulkopuolisista palveluista ja tukimuodoista. Keskustelussa vanhempien kanssa tulisi sopia konkreettisista asioista, joilla tuetaan lapsen tai nuoren onnistumisia ja etenemistä.”